Näin tulkitsemalla tuhatvuotisen valtakunnan olisi pitänyt päättyä suunnilleen vuonna 1095. Googin ja Maagogin sodan tuli alkaa tuhatvuotisen valtakunnan päätyttyä.
Aika sopii osuu Ensimmäisen ristiretken alkuun. Sodassa kristikunnan ritarit taistelivat seljukkiturkkilaisia muslimeja vastaan. Muslimit eivät olleet yhtenäiset: Palestiina oli hieman aiemmin kuulunut Egyptin fatimidikalifaattiin. Fatimidit olivat shiioja, seljukit sunneja.
Ritarit valloittivat Jerusalemin vuonna 1099. He järjestivät kaupungissa suuren verilöylyn, kuten lopun aikoina kuuluu tehdä. Kaupungissa asui pääosin muslimeja, mutta myös kristittyjä ja joitakin juutalaisia.
Asetelma oli oikea Googin ja Maagogin sodalle, mutta profetian mukaan Jumalan piti tuhota hyökkääjät. Lopulta muslimit voittivat ristiretket ja ritareiden täytyi vetäytyä Pyhältä Maalta.
Välitön syy Ensimmäiseen ristiretkeen oli seljukkiturkkilaisten kielto päästää kristittyjä pyhiinvaeltajia Pyhälle Haudalle. Seljukit valloittivat Jerusalemin fatimideiltä vuonna 1077. Paavi kutsui kristikuntaa uskonnolliseen sotaan. Taloudellista tai valtapoliittista syytä sodalle ei ollut. Seljukkiturkkilaiset ja yleensä sunnimuslimit eivät näytä pitäneen vuosituhannen vaihdetta lopun aikana. Ainakaan kukaan sunnimuslimien kalifeista ei julistautunut Mahdiksi. Islamin mukaan Mahdin tulee ilmaantua lopun aikoina.
Sen sijaan Egyptin shiamuslimit odottivat lopun aikaa vuosituhannen vaihteessa. Ennen vuotta 1077 Jerusalem kuului fatimidien kalifaattiin, jonka pääkaupunki oli Kairo. Fatimidit kuuluivat shiialaisuuden ismailihaaraan. Fatimidikalifi Al-Hakimia pidettiin Mahdina. Al-Hakimin aikana syntyneessä uudessa uskonnossa, druusilaisuudessa, Al-Hakimia yhä pidetään Mahdina ja Jumalan inkarnaationa. Fatimideille vuosituhannen vaihdos oli lopun aikaa. Kalifi Al-Hakim tuhosi Pyhän Haudan kirkon ja muita kirkkoja vuonna 1009. Ristiretkiin johtanut kehitys alkoi Al-Hakimin, ei seljukkiturkkilaisten, provokaatiosta.
Kristittyjen sota muslimeja vastaan Ensimmäisessä ristiretkessä voidaankin nähdä toisessa valossa. Isa, siis Jeesus, käy sotaan ad-Dajjalia, Antikristusta, vastaan. Mahdi auttaa sodassa Isaa. Jos Isa on kristityt ristiretkiritarit ja Mahdi on fatimidikalifaatti, niin silloin ad-Dajjal oli seljukkiturkkilaiset ja yleisemmin sunnit.
Fatimidit olivat historian ainoa ismailikalifaatti, mutta ismailiin kuuluivat myös assasiinit. Assasiinit salamurhasivat muita muslimeita. On väitetty, että temppeliherrat ja assasiinit olivat ystävällisissä väleissä. Se on mahdollista, koska molempien päävihollinen oli sunnikalifaatti.
Näin ajatellen Googin ja Maagogin hyökkäys Jerusalemia vastaan ei ollutkaan kristittyjen ristiretkiläisten hyökkäys vuonna 1099, vaan seljukkiturkkilaisten hyökkäys vuonna 1077. Hyökkäyksen jälkeen Isa, ristiretkeläiset, kävi sotaan ad-Dajjalia, seljukkeja, vastaan, tukenaan Mahdi, ismaililahkon shiat.
Saladin voitti ristiretkeläiset ratkaisutaistelussa vuonna 1187. Joskaan ristiretkeläiset eivät vielä lähteneet Pyhältä Maalta, heidän lopullinen tappionsa oli vain ajan kysymys. Saladin johti fatimidikalifaatin armeijaa, vaikka itse olikin sunni ja kurdi ja myöhemmin syrjäytti fatimidit. Silti voi sanoa, että Mahdi voitti.
Tulkintaa tukee se, että Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Goog ja Maagog ovat Nooan pojanpoikia. Kertomuksen mukaan Nooan pojat Jaafet, Seem ja Haam olivat monien kansojen kantaisiä. Jaafetin pojissa mainitaan Anatoliassa eläneitä Indo-Eurooppalaisia kansoja, kuten kreikkalaiset eli Jaava, sekä kimmeriläiset. Goomerin ja Maagogin isä oli Jaafet. Goomer tulkitaan usein kimmeriläisiksi. Kimmeriläiset olivat luultavasti skyyttejä, jotka tunnettiin myös nimellä Sacae. Skyytit olivat slaavien, iranilaisten, indrojen sukulaisia tai esi-isiä.
Joskus 500-luvulla ennen Kristusta Goog ja Maagog luultavasti tarkoittivat skyyttejä tai kreikkalaisia, mutta sillä, mitä näillä sanoilla 500-luvulla ennen ajanlaskua tarkoitettiin, ei ollut juuri merkitystä.
Koraanin kohdan 18:89-98 mukaan, siis 600-luvulla ajanlaskun jälkeen, Googin ja Maagogin joukot asuivat 600-luvulla Aleksanterin portin takana. Silloin siellä asui hunneja, khazaareja ja turkkilaisia. Fatimidit saattoivat hyvin pitää seljukkiturkkilaisia Koraanin Googina ja Maagogina. Molemmat olivat muhamettilaisia, mutta shiat ja sunnit ovat eri leiriä. Shioille sunnit seurasivat väärää profeettaa hylätessään Muhammedin vävyn Alin.
Kalifi Al-Hakimin ympärille syntyi uusi salaseuramainen uskonto, druusilaisuus, jota saarnasivat Hamzah ja Ad-Darazi. Uuteen uskontoon sai liittyä vain hyvin lyhyen aikaa. Al-Hakim lähetti Ad-Darazin saarnaamaan uskontoa Libanonin Harmon vuoren ympäristöön, koska kalifin mukaan sikäläiset ihmiset oli helppo käännyttää. Uuteen uskontoon kääntyneet muslimit olivat aiemmin olleet kristittyjä, sitä ennen luultavasti juutalaisia. Vuonna 1018 Ad-Darazi julisti Al-Hakimin olevan maanpäälle syntynyt Jumala. Al-Hakim katosi oudolla tavalla 36 vuotiaana vuonna 1021, ehkä murhattuna, ehkä uhrattuna.
Druusit pitävät Al-Hakimia Mahdina, lopun ajan hahmona.
Mahdiksi julistautuneita henkilöitä on koko joukko, kuten Muhammad Jaunpuri ja Báb, mutta oikean Mahdin tunnistaa islamin perinteen antamasta vihjeestä: Mahdin tulee Muhammedin jälkeläinen.
Muhammedilla oli vain yksi lapsi, Fatima. Koraanissa Muhammed kyllä sanoo, että hänellä ei ole lapsia, mutta lapsella hän Itäisen Välimeren tyyliin tarkoittaa poikaa. Sunnit eivät hyväksyneet vallan periytymistä tyttären kautta, joten sunni-imaanit eivät kuuluneet Muhammedin jälkeläisiin. Kukaan heistä ei siis voinut olla Mahdi. Sunnimuslimit odottavat yhä Mahdia, heidän mielestään Mahdi ei ole vielä tullut.
Shiiojen imaamit polveutuvat Muhammedista Fatiman kautta. Profeetan sukulinja kulkee shiiojen imaamien kautta. Shiiat opettavat, että Mahdi syntyi jo kerran imaamina, mutta hän piiloutui ja ilmaantuu uudestaan aikojen lopulla.
Kahdentoista shiialahko laskee imaamiuden periytymisen nuoremman veljen kautta. He pitävät Mahdina kahdennettatoista imaamiaan. Yleensä oikea perimysjärjestys kulkee vanhemman eikä nuoremman pojan kautta. Vanhemman pojan kautta periytyminen lasketaan vain ismalien shiialahkossa.
Seitsemän ismaililahko katsoi imaameja olevan vain seitsemän ja uskoi kahdeksannen imaamin olevan Mahdi. Kahdeksas imaami ei ollut Mahdi ja tämä lahko on jo kadonnut.
Jäljellä on vain yksi tapa laskea kuka jo elänyt imaami oli Mahdi, shiiojen mukaanhan Mahdi on jo kerran syntynyt imaamina. Druusit seuraavat tätä tapaa. He laskevat, että Mahdi ja Jumalan inkarnaatio oli kuudestoista ismaili-imaami, fatimidikalifi Al-Hakim bi-Amr Allah, tunnettu myös nimellä Mansur, joka syntyi vuonna 985 ja katosi vuonna 1021. Al-Hakin julistautui Mahdiksi ja mahdollisesti itsekin uskoi jumaluutensa.
Messiaan ja Mahdin jumaluus ei ole ristiriidassa yksijumalaisuuden kanssa: messiashahmo on taivaallisen olennon ilmentymä.
Druusien esoteerinen oppi on salaista. Uskonto on niin salainen, että sitä tunnustavatkaan eivät saa tietää uskontonsa perusoppeja ennenkuin täyttävät 40 vuotta. Vaikka nykyään joitakin druusien kirjoituksia on saatavilla, niiden sisältöä on vaikea ymmärtää. Druusilaisuudesta tiedetään, että he uskovat sielunvaellukseen ja kutsuvat itseään monoteisteiksi.
Toisen ismaililahkon, nizarien, perusteella voidaan arvata, että druusien oppi yhdistää islamilaisia, juutalaisia, kristittyjä, gnostilaisia, kabbalistisia, uusplatonisia ja zarathustralaisia käsityksiä. Al-Hakim on tärkeä henkilö myös nizareille. Nizarien lahko, kuten druusilaisuuskin, on vieläkin elossa. Nizareita johtavat Aga Khanit ja lahkoon kuuluu 15 miljoonaa ihmistä. Nykyään nizarit eivät suunnittele salaliittoja, mutta keskiajan assasiinit olivat juuri nizarien lahkon jäseniä.
Druusit uskovat, että Al-Hakim ei kuollut vaan piiloutui, meni okkultaatioon. Okkultaatiokäsitteessä ei ole mitään kovin merkillistä. Ismaili-imaamit joutuivat usein piiloutumaan vainojen takia. Monet ismailien imaamisukupolvet joutuivat koko elämänsä piilossa, syntymästä kuolemaan saakka. Imaami saattoi olla okkultaatiossa useiden sukupolvien ajan. Silti hän saattoi tulla uudestaan. Tämä ei tarkoita, että jossain eläisi satoja vuosia vanha imaami. Druusit uskovat sielunvaellukseen. Mahdin sielu tai henki syntyy uudestaan aikojen lopulla.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että vuosituhannen vaihde miellettiin ismaililahkossa aikojen lopuksi. Druusilaisuus oli juuri ennen lopun aikaa perustettu uusi uskonto, samalla tavalla kuin juutalaiskristillisyys oli juuri ennen ajanlaskun alun lopun aikaa perustettu uusi uskonto.
Yksi yhdistävä tekijä näiden kahden aikojen lopun välillä on zarathustralaisuus. Essealaisten ja kristittyjen opeissa on paljon yhtäläisyyttä zarathustralaisuuden kanssa. Druusilaisuuden perustaja Hamzah kääntyi islamiin zarathustralaisuudesta.
Zarathustran mukaan maailmaan syntyy kolme vapahtajaa, yksi jokaisen tuhannen vuoden lopulla. Asho Zarathustra Spitama itse eli yhden aikakauden lopussa. Vanhempi ajoitus asettaa Zarathustran 600-luvulle ennen Kristusta, mutta uudempi tutkimus sijoittaa hänet noin vuoteen 1000 eKr, jotkut ovat ehdottaneet aiempaakin aikaa.
Zarathustralaisuudessa vapahtajat ovat Zarathustran poikia, neitsyistä syntyviä, abstraktissa mielessä luonnollisesti. Jeesus sopii ajoituksensa vuoksi ensimmäiseksi Zarathustran jälkeiseksi vapahtajaksi. Hän kuoli noin 35-vuotiaana. Seuraavan vapahtajan tuli ilmaantua vuoden 1000 paikkeilla. Toiseksi vapahtajaksi sopii parhaiten Al-Hakim, joka katosi 36-vuotiaana. On paljon mahdollista, että Al-Hakim uhrattiin. Zarathustralaisuuden viimeisen vapahtajahahmon, Saoshyantin, tulisi ilmaantua pian, ellei hän jo ole tullut. Saoshyant luultavasti kuolee, ehkä uhrina, noin 36 vuotiaana.
Zarathustralaisuuden aikakausioppi ja vapahtajat ovat keskeisessä asemassa tässä messiaanisessa ajattelussa. Ei ole mikään sattuma, että Nietzsche nimesi kirjansa Also Sprachte Zarathustra ja se opetti yli-ihmisfilosofiaa, jota natsit toteuttivat käytännössä. Nietzschen kirjassa ei ole ainuttakaan tunnistettavaa Zarathustran ajatusta, mutta perusajatus on sama – julistetaan aikakauden loppua ja uutta maailmaa. Sattumaa ei varmaan ole sekään, että vapaamuurari Mozartin Taikahuilussa on zarathustralainen hahmo nimeltä Sarasto.
Inkarnaatio-oppi on toinen yhdistävä tekijä. Opin mukaan kaikki ihmiset eivät synny uudestaan, mutta tärkeiden ihmisten sielut syntyvät uuteen ruumiiseen niin monta kertaa kuin tarvitaan. Druusit uskovat tällaisen sielunvaellukseen, samoin kabbalistit. Sielun inkarnaatioon uskotaan myös rabbiinisessa juutalaisuudessa: Eliaan uskotaan syntyvän uudestaan. Myös kristinuskossa on sama uskomus: Johannes Kastajaa pidetään Eliaan inkarnaationa ja Jeesusta uutena Adamina.
Viimeinen tuhat vuotta on hyvin lähellä loppuaan. Profetiasta toteutuivat suuri sota, suuri vaino Toisen maailmansodan aikana, sekä juutalaisten osan paluu Israeliin. Profetiasta on jäljellä kaikkien rikkauksien ryöstö ja kaikkien kansojen alistaminen.
Perusskenaarion tulee olla seuraava:
Lopun aikoina nousee Antikristus. Mahdi ja Isa ilmestyvät aikojen lopulla. Isa sotii Antikristusta vastaan ja Mahdi auttaa häntä tässä sodassa. Kuvaus muistuttaa Nehemiaan kapinaa Herakliusta vastaan vuonna 614. Toisaalta Ilmestyskirjan kuvauksessa Messias on Jeesus, Peto muistuttaa Rooman keisarikuntaa ja Väärä Profeetta, Antikristus muistuttaa Ensimmäisen juutalaissodan aikaisia messiaskandidaatteja.
Ajatus on, että jossain suhteessa samankaltainen sota käydään jokaisen aikakauden lopussa. Ennustusten yksityiskohdat kuvaavat jo käytyä sotaa, eikä uusi sota tapahdu juuri niin. Uusi Mahdi, Jeesus ja Antikristus eivät ole samoja ihmisiä kuin tuhat tai kaksituhatta vuotta sitten eläneet, mutta heillä uskotaan olevan sama jumalainen sielu tai henki.
Tämä skenaario ei ole ennustus. Se on profetia, joka yritetään tahallaan täyttää. Sen vuoksi sitä on syytä miettiä.
Johanneksen Ilmestyksessä on näky, joka viittaa pohjantähteen ja maailmanpylvääseen. Se on tavallaan muinaisjäänne, koska Lähi-Idässä maailmanpylvästeoria korvattiin jo kuusisataa vuotta aiemmin aikakausiteorialla, jossa aikakauden pituus on kaksi tai kolme tuhatta vuotta. Ensimmäiseksi tämä uusi aikakausiteoria esiintyy zarathustralaisuudessa. Zarathustra ajoitetaan nykyään välille 1700-1000 eKr, mutta aiempi ajoitus, noin 600 eKr, on myös mahdollinen.
Juutalaisuus sai aikakausiteorian lähes varmasti persialaisaikana ja teoria löytyy Vanhasta testamentista patriarkkojen ikävuosista. Tämä teoria teki mahdolliseksi messiaan tulon laskemisen. Juuri sen avulla tiedettiin odottaa messiasta Jeesuksen aikaan.
Talmudissa aikakausiteoria on selvästi aukikirjoitettuna, aiemmin se oli ollut salaisuus. Juutalaisen aikakausiteorian mukaan maailma on olemassa kuusituhatta vuotta. Sitten Jumala lepää tuhat vuotta ja luo uuden maailman.
Keskiajalla kuuteen tuhanteeseen vuoteen uskottiin ja niitä, jotka eivät uskoneet silloiseen valtateoriaan, pidettiin oppimattomina ja harhaoppisina. Tuli uskoa oppineisiin. Toki oppineet itse keskustelivat ja olivat monesti eri mieltä teorioiden yksityiskohdista, mutteivät tietenkään teorian perusteista, koska ne olivat varmalla pohjalla. Oppineiden keskusteluihin maallikkojen ei tullut puuttua eikä julkisesti esittää mitään harhaoppeja.
Se oli sitä pimeää keskiaikaa.
Onneksi asiat ovat nyt paljon paremmin kuin keskiajalla. Kaikenlaisia teorioita saa vapaasti esittää, mutta vakavasti kannattaa ottaa vain alan oikeiden tutkijoiden esittämät teoriat. Ne perustuvat varmoihin ja todistettuihin lähtökohtiin. Toki tutkijat itse keskustelevat teorioiden yksityiskohdista, mutta nykyisen tieteellisen teorioiden lähtökohdat ovat varmalla pohjalla. Niiden kiistäjiä pidetään aivan perustellusti pseudotieteilijöinä, väärän tiedon levittäjinä. Maallikoiden tulee uskoa valtavirtatutkijoiden näkemyksiin riippumatta siitä onko kyseessä matematiikka tai makrotaloustiede.
Aikoinaan nämä oppineet vakuuttivat, että taivas on munankuori, joka pyörii valtavan korkean vuoren ympäri, vuori seisoo kilpikonnan päällä ja kilpikonna pyörii ympäri kerran vuorokaudessa. Ei sitäkään teoriaa saanut kiistää.
7000-vuotissuunnitelma löytyy Talmudista kohdista Sanhedrin 97a ja Abodah Zarah 9a. Suunnitelma löytyy tekstistä Tanna debe Eliyyahu, joka opettaa että maailma on olemassa kuusituhatta vuotta ja sitten seuraa tuhannen vuoden välikausi. Kuusituhatta vuotta jakaantuu kolmeen osaan: kahteen tuhanteen vuoteen Aadamista Aabrahamiin, jolloin ei ollut lakia; kahteen tuhanteen lain vuoteen Aabrahamista Jerusalemin toisen temppelin tuhoon vuonna 70 jKr; ja kahdentuhannen vuoden messiaaniseen aikaan. Kirja Tanna debe Eliyahu on kirjoitettu 900-luvulla jälkeen Kristuksen, mutta Talmudin viittaukset näihin oppeihin lienevät vanhempia, ehkä 400-luvulta. 7000-vuoden suunnitelma oli olemassa jo kauan ennen Tanna debe Eliyyahun kirjoittamista. Kristityt löysivät sen jo Septuagintasta.
Tämä on aikakausiteoria, ja se on mukana Mooseksen kirjojen antamissa patriarkkojen elinvuosissa. Tämä teoria on se syy miksi näiden henkilöiden väitettiin eläneen satoja vuosia.
Aikakausiteoria eri muodoissa oli vanhan tietämyksen korkein saavutus. Tuhansia vuosia Talmudin 7000-vuoden teoriaa vanhempi aikakausiteoria on ugariittien Baalin sykli. Ajan ajateltiin olevan syklinen. Ajan syklisyys teki mahdolliseksi aikojen lopun ennustamisen.
Aikakausiteoria on selitys kaikelle tapahtuneelle, historia selitys, historian ja ihmisen tarkoitus. Aikakausiteoria oli maailman suurin salaisuus, kaiken selitys – sehän on vain uusi muoto maailmanpylvässalaisuudesta, vanhan maailman suurimmasta salaisuudesta.
Aikakausiteoria löytyy Raamatusta, sen antamista luvuista. Raamatussa ei ole niin paljon lukuja: täytyy etsiä sellaisia lukuja, jotka eivät voi olla tavallisessa mielessä totta. Siinä tapauksessa luvut on tarkoituksella arvoonsa asetettu. Tällaisia outoja lukuja ovat Raamatun patriarkkien eliniät. Ei kukaan ole elänyt satoja vuosia. Niihin lukuihin on piilotettu salatietoa.
Helposti havaitaan, että Raamatun patriarkkalista vastaa sumerienkuninkaiden listaa. Seuraassa taulukossa patriarkkalistan järjestykseen on tehty muutamia korjauksia keskimmäiseen sarakkeeseen. Korjattu järjestys vastaa sumerien kuninkaita.
Sumerien kuningaslistassa ei ole Adapaa. Hänet on lisätty vastaamaan Aadamia. Vastaavalla tavalla kuin Aadam, Jumalan luoma ihminen, sumerien Adapa oli Enki-jumalan ihmispoika. Adapa oli sumerien ensimmäisen kuninkaan, Alulimin isä.
1.Moos.5. Järjestys korjattu Sumerien kuninkaat
Aadam Aadam Adapa (jumalan poika)
Seet Seet Alulim
Enos Jered Alalngar
Keenan Metusalah En-men-lu-ana
Mahalalel Mahalalel En-men-gal-ana
Jered Enos Dumuzid paimen
Hanok Keenan En-sipad-zid-ana
Metusalah Hanok En-men-dur-ana
Lemek Lemek Ubara-Tutu
Lista ei ole sattumaa eikä keskirivin korjattu lista ole perusteeton:
Lemek on Nooan isä ja Ubara-Tutu on Nooan esikuvan Atra-hasanin isä. He vastaavat toisiaan.
Metusalah, sanoin kuin sumerien En-men-lu-ana, eli tulvaan asti. He vastaavat toisiaan.
Hanokin ikä Raamatussa on 365. Se liittyy aurinkovuoteen, siis päivien lukuun vuodessa. Myös En-men-dur-analla on liitäntä auringon palvontaan. He vastaavat toisiaan.
Dumuzid paimen, oli hyvin kuuluisa kuningas, josta myöhemmin tuli babylonialainen jumala Tammuz. Raamattu, 1.Moos.4:26, kertoo, että Enosin aikaan alettiin huutaa avuksi Herran nimeä. Enos ja Dumuzid vastaavat toisiaan.
Tämä määrä yhteensattumia osoittaa, että Raamatun ennen vedenpaisumista eläneiden patriarkkojen lista on saatu sumerien ennen tulvaa eläneiden kuninkaiden listasta.
Raamatun listassa on tehty kaksi järjestyksen muutosta sumerien listaan: Enos ja Jered ovat vaihtaneet paikkansa ja Keenan, Hanok ja Metusalah on kierrätetty syklisesti. Tähän täytyy olla selityksensä. Seuraava taulukko selittää syyn. Siihen on lisätty Raamatun patriarkkojen ikävuodet (korjattu lista) ja sumerien kuninkaiden hallintovuodet.
Ikävuodet 1.Moos.5 Sumerien kuninkaat
Aadam 130 930 Adapa Enkin poika
Seet 105 912 Alulim 8 sars 960
Jered 162 962 Alalngar 10 sars 1200
Metusalah 187 969 En-men-lu-ana 12 sars 1440
Mahalalel 65 895 En-men-gal-ana 8 sars 960
Enos 90 905 Dumuzid 10 sars 1200
Keenan 70 910 En-sipad-zid-ana 8 sars 960
Hanok 65 365 En-men-dur-ana 5 sars 5 ners 700
Lemek 182 777 Ubara-Tutu 5 sars 1 ners 620
Ensimmäinen luku vasemmalta on Raamatusta poimittu vuosi pojan syntymään ja seuraava luku on Raamatun antama elinikä. Sumerien kuninkaannimen jälkeen seuraa listan antama hallintoaika sumerien aikayksiköissä sars ja ners.
Myöhemmin aikayksikön tulkinta oli sar=3600 vuotta ja ner=600 vuotta, mutta ennen tulvaa eläneillä kuninkailla sar on jotain muuta. Mahdollisesti sar on vuosi ja ner kaksi kuukautta, tai sar on kuusi vuotta ja ner on vuosi. Jälkimmäinen vaihtoehto antaisi Metusalahille hyvin pitkän hallintoajan, 72 vuotta. Ennen tulvaa eläneiden kuninkaiden hallintoajat laskettiin varmuudella vuosissa, ei kymmenissä tuhansissa vuosissa.
On helpompi uskoa, että sumerien kalenteri ja ajanlaskun yksiköt muuttuivat jossain vaiheessa kuin väittää, että sumerien lista on täysin myyttinen ja jostain syystä sumerit kuvittelivat vanhojen kuninkaidensa hallinneen kymmeniätuhansia vuosia.
Viimeiseen sarakkeeseen on kirjoitettu luku, joka saadaan jos ensin lasketaan hallintoaika siten, että sar=3600 ja ner=600. Sitten ymmärretään tulos päiviksi ja jaetaan se 30:lla, jotta saadaan kuukausia, eli kuukalenterin mukaisia aikoja.
Tämä siis vastaisi ajatusta, että ensin laskettiin päiväkalenterilla, sitten siirryttiin kuukalenteriin ja lopuksi aurinkokalenteriin.
On mahdollista, että jossain vaiheessa joku babylonialainen astrologi tulkitsi ajat ners ja sars juuri näin. Hän luuli, että sumerien kuningaslistan ajat oli ilmaistu päivissä ja muutti ne kuukausiksi jakamalla kolmellakymmenellä. Sitten Raamatun kirjoittajat olisivat pitäneet näitä kuukausia vuosina. Silloin he saivat aikoja, jotka eivät voineet olla hallintoaikoja, ja he ymmärsivät ne eliniäksi. Sumereiden listassa ajat ovat hallintoaikoja.
Kuten listasta nähdään, tällä menetelmällä lasketut aikamäärät ovat varsin lähellä Raamatun listan patriarkkojen ikävuosia, mutta eivät aivan samat.
Jos oletetaan, että tällainen sekaannus todella olisi joskus tapahtunut, on selitettävä miksi luvut eivät ole tarkalleen samoja. Miksi Raamatun kirjoittajat olisivat muuttaneet lukuja?
Syy on luultavasti, että he olivat tehneet joukon korjauksia, jotka tarvittiin, jotta patriarkkojen elinvuosiin saataisiin ujutettua 7000-vuoden teoria.
Hanok on sama kuin kuuluisa profeetta Enoch. Hänet siirrettiin alemmaksi listassa, koska Nooan tulvan ja Hanokin väliin haluttiin tuhat vuotta. Enos, eli Dumuzid, babylonialaisten Tammuz-jumala, oli myös suuri profeetta. Enos siirrettiin ylemmäs listassa, jotta Enosin ja Hanokin väliin saatiin tuhat vuotta. Nämä olivat syinä listan järjestyksen muutoksiin.
Metusalahin ikä 969 on laskettu siitä, että hän eli tulvaan asti kuten En-men-lu-ana. Lemekin ikävuodet on valittu siten, että hän kuolee hieman ennen tulvaa aivan kuin Ubara-Tutu. Jered ei voinut olla Metusalahia vanhempi, koska En-men-lu-ana hallitsi kauimmin kuin Alalngar. Enosin merkitys haluttiin jossain määrin säilyttää, mutta Tammuz-jumalan arvovaltaa haluttiin pienentää. Sen vuoksi Enosin ikävuosia pienennettiin. Nämä luultavasti olivat syinä lukuarvojen muutoksiin.
Näillä korjauksilla saadaan suunnilleen Raamatussa olevat lukuarvot, mutta tarkkoja aikoja on aikojen kuluessa viilailtu. Viilailu on ymmärrettävää, koska näillä lukuarvoilla todistettiin haluttu messiaskandidaatti messiaaksi.