Ensimmäinen havainto on seuraava. Ilmestyskirjassa on kaksi rinnakkaista profetiaa: kappaleissa 5-9 ja kappaleissa 11-18. Ne vastaavat täysin toisiaan.
Tämän osoittaminen on helppoa. Lähdetään Johanneksen Ilmestyksen kappaleesta 13.
Tiedetään varmuudella, että pedon luku 666 kohdassa Ilm.13:18 tarkoittaa Keisari Neroa. Kryptologit ovat jo kauan olleet yksimielisiä tästä tulkinnasta. Pedon luku lasketaan seuraavasti: juutalaisessa numeromagiassa, gemetriassa, kaikille heprealaisille kirjaimille on annettu lukuarvot – numeroita ei ollut vielä keksitty. Caesar Neron kirjoitetaan heprealaisilla kirjaimilla Nun, Vau, Resh, Nun, , Resh, Samex, Koph, eli NORN RSC. Kirjaimet luetaan oikealta vasemmalle ja vokaaleja ei merkitä. Nimi siis luetaan CaeSaR NeRON. Kirjainten lukuarvot ovat Nun=50, Vau=6, Resh=200, Samex=60 ja Koph=100. Laskemalla lukuarvot yhteen saadaan 666. Gemetria on yksi muoto polifoniaa ja gemetrian kaltaisia menetelmiä oli käytössä jo muinaisessa Egyptissä.
Vahvistuksena sille, että 666 todellakin tarkoitti keisari Neroa, joissakin Johanneksen Ilmestyksen versioissa pedon luku on 616. Se vastaa kreikkalaisten kirjoitustapaa Caesar Nero. Tämä on ainoa uskottava tulkinta luvulle 666, vaikka uskonpuhdistuksen aikoina jotkut protestantit väittävätkin paavia antikristukseksi sillä perusteella, että pedon luku voidaan laskea myös paavin arvonimestä Kristuksen sijainen. Siinä laskelmassa käytetään roomalaisten numeroiden lukuarvoja, ei juutalaisten käyttämää gemetriaa, joten se ei ole varteenotettava vaihtoehto juutalaiskristityn kirjoittamassa tekstissä.
Johanneksen Ilmestyksen kohdassa 13:14 toinen peto tekee ensimmäisen pedon kuvan. Se viittaa keisareiden kuviin, joita roomalaiset yrittivät tuoda temppelialueelle. Keisari Domitianin kohdalla, noin vuonna 95, se viittaa siihen että keisari vaati itseään kunnioitettavan jumalana. Josefus kertoo, kuinka Pontius Pilatus toi salaa keisarin kuvia Jerusalemiin, mutta joutui poistamaan ne, ja kuinka keisari Gaius – siis Caligula – yritti pystyttää kuvapatsaansa Jerusalemiin ja vaati itseään kunnioitettavan jumalana. Nämä Josefuksen kohdat muistuttavat Ilmestyskirjan kohtaa 13:15, jossa toinen peto vaatii kumartamaan pedon kuvaa.
Kaksi petoa tarkoittavat kahta Rooman keisaria. Kappaleessa 13 mainittu ensimmäinen peto on keisari Nero ja yleisemmin keisarillinen Rooma. Kohdan Ilm. 17:9 selitys kohdalle 13:1 tekee tämän aivan selviksi. Seitsemän vuorta tarkoittaa Roomaa. Haavoitettu peto on keisari Nero, jonka yleisesti odotettiin nousevan uudestaan itsemurhansa jälkeen. Toinen peto, jonka kuolinhaava parani Ilmestyskirjan kohdassa 13:12, tarkoittaa keisari Domitiania, jonka aikana Johanneksen Ilmestys on kirjoitettu. Keisari Neron täydellinen nimi oli pitkä, siihen kuului myös etunimi Domitian. Keisari Domitiania pidettiin jälleensyntyneenä Nerona.
Tähän asti kaikki on täysin varmaa ja yleisesti hyväksyttyä. Katsotaan seuraavaksi kappaleita 5 ja 12. Kappaleessa 5:6 kerrotaan aivan selvästi Jeesuksesta, teurastetusta Karitsasta. Vastaava kohta on kappaleen 12 alussa: vaimo, joka saa poikalapsen, joka tempaistaan pois. Se myös viittaa varmuudella Jeesukseen.
Kappale 5 aloittaa kertomuksen, joka päättyy kappaleen 9 loppuun, suureen tuomioon. Kappale 11 aloittaa samanlaisen kertomuksen, joka päättyy kappaleeseen 18. Näiden osien välissä, kappaleen 10 lopussa, enkeli kehottaa Johannesta ennustamaan uudestaan, joten kappaleesta 11 alkaa uusi ennustus, joka kertaa ensimmäisen ennustuksen asiat.
Ilmestyskirjan kappaleen 10 lopussa on kuvaus kirjakääröstä, joka oli makea suussa mutta karvas vatsassa. Profeetta Hesekiel kohdassa 3:1-3 sai myös syötäväksi kirjakäärön, joka maistui hunajalta. Se ennusti Jerusalemin ensimmäisen temppelin tuhon vuonna 586 eKr. Tällä perusteella voi päätellä, että Ilm.10:10 profetia viittaa Jerusalemin toisin temppelin tuhoon vuonna 70. Vastaava kohta on kappaleissa 17-18.
Kun on todennut nämä seikat, kirjan ymmärtäminen on paljon helpompaa.
Kappaleen 11 alun tapahtumat olivat siis ennen Jeesuksen kuolemaa. Kahdessa todistajassa Ilm. 11 on viitteitä pieniin profeettoihin, esimerkiksi Aamokseen 4:7, sadetta ei tule. Kappaleen 11 loppu viittaa Kristukseen ja Jumalan vihaan.
Kappaleessa 6 teurastettu Karitsa avaa kuusi sinettiä. Ensimmäinen, valkea hevonen, viittaa apostoleihin. Toinen, punainen hevonen, viittaa kapinaan: Teudas nousi kapinaan vuonna 44-46. Kolmas, musta hevonen, viittaa nälänhädän aiheuttamaan inflaatioon Jerusalemissa, Josefuksen kertoo siitä. Nälänhädän aikana, sekä myöhemmin piiritetyssä Jerusalemissa, ruoan hinta varmasti nousi pilviin, mikä selittää sanat: Koiniks-mitta nisuja yhden denarin… Neljäs, hallava hevonen, viittaa Ensimmäisen juutalaissodan alkamiseen vuonna 66. Viides sinetti viittaa kristittyihin marttyyreihin ja kuudes sinetti ennustettuun Jumalan vihaan.
Kappaleissa 7 ja 14 on molemmissa 144 tuhatta valittua, joten nämä kohdat vastaavat toisiaan. Kappale 7 lisää kristityt marttyyrit. Kappaleen 14 lopussa jakeessa 14:13 myös viitataan marttyyreihin, ja jakeissa 14:14-20 Jumalan vihaan, tulevaan sotaan.
Kappaleissa 8 ja 15 kuvaillaan Jumalan vihaa. Jumalan viha ilmenee samalla tavoin kuin Mooseksen aikaisissa vitsauksissa Egyptiä vastaan: kulkutauti, veden muuttuminen vereksi, auringon pimentyminen.
Ilmestyskirjassa siis on kaksi tarinaa samoista tapahtumista, lyhempi versio kappalessa 5-9, pidempi kappaleissa 11-18.
Kappaleissa 9 ja 16 kuvataan roomalaisten hyökkäys, joka päättyy juutalaisten tuhoon, koska kansa edelleen pilkkaa Jumalaa eikä tee parannusta. Kappaleessa 9 tarkoitetaan roomalaisten piiritysarmeijaa. Juutalaissodan historia kuvaa kolmannen kirjan kappaleessa seitsemän galilealaisen vuorilinnoituksen Jotapatan piiritystä ja neljännen kirjan alussa toisen vuorilinnoituksen, Gamalan, piiritystä. Josefus kuvaa tarkasti myös Jerusalemin piiritystä. Ilmestyskirjan kappale 9 kuvaa Jotapatan piiritystä, mutta siinä on piirteitä muistakin piiritykstä, erityisesti Jerusalemin piirityksestä.
Sotajoukon johtajan nimi kohdassa Ilm. 9:11 on Abbadon, kreikaksi Apollyon. Se ehkä viittaa yhden Jotapatan piirittäjälegioonan nimeen: XV Apollinaris. Juuri XV Apollinaris, johtajanaan tuleva keisari Vespasianus, vangitsi Josefus Flaviuksen Jotapatassa. Muut sotaan osallistuneet roomalaislegioonat olivat V Macedonica, XII Fulminata ja X Fretensis. Ilm. 9:5 kertoo, että skorpionit saivat vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta. Scorpio oli roomalainen katapultti. Skorpionit joiden voima oli pyrstöissä ja Ilmestyskirjan seuraavan kohdan 9:19 hevoset, joiden voima oli hännissä, ovat hevosten vetämiä katapultteja ja kivenheittäjä. Viisi kuukautta kohdassa 9:5 viittaa siihen, että Jerusalemin piiritys kesti viisi kuukautta.
Kappaleessa 16 samaan tapaukseen viitataan Harmageddoniin nimellä. Sellaista kuin Har-Magedon, Mageddonin vuori, ei ole olemassa. Megiddo Pohjois-Israelissa on pikkukaupunki ja sen vieressä on samanniminen tasanko. Tasangolla on pitkästä asutuksesta syntynyt matala kukkula, jolla on Tel-Megiddon puolustuslinnan rauniot. Sitä tuskin voi sanoa vuoreksi. Megiddon tasanko on ollut kolme kertaa taistelutanner: 1478 eKr, 609 eKr ja viimeksi Ensimmäisessä maailmansodassa 1918, mutta juutalaissotien aikoina siellä ei ollut taisteluja. Harmageddon viittaa joko Gamalaan, joka oli vuorilinnoitus Galileassa suuren tasangon lähellä Jordanin toisella puolella, tai Jotapataan, joka on matala vuori pohjoiseen Megiddosta, nykyään nimeltään Yodfat.
Kappaleissa 9 ja 16 molemmissa viitataan Eufrat-virran alueelta tulevaan tuhoon. Se entisestään vahvistaa tulkintaa, että Ilmestyskirjassa on kaksi profetiaa samoista asioista. Eufrat-virran taakse oli alunperin sijoitettu yksi sotaan osallistuneista roomalaislegioonista. Siellä oli myös juutalaisasutusta ja Adiabene, josta kapinalliset saattoivat toivoa vahvistusta.
Johanneksen Ilmestyksessä kohdassa 16:19 kerrotaan suuren kaupungin jakautuminen kolmeen osaan. Josefus kuvaa tätä tapausta aivan viidennen kirjan alussa. Sisällissota Jerusalemissa oli jakanut puolustajat kolmeen rintamaan.
Babylonian porttoa kuvataan Ilmestyskirjan kappaleissa 17 ja 18. Portto voi tietenkin olla vain Jerusalem tai Rooma. Peto on Rooma, se selvisi jo aiemmin. Portto istuu pedolla. Peto vihaa porttoa, riisuu tämän alastomaksi, syö tämän lihat ja poltaa tulessa. Tämä tarkoittaa, että Rooma tuhosi Jerusalemin Ensimmäisessä Juutalaissodassa. Portto on siis Jerusalem. Sen vahvistaa Ilmestyksen kohta 18:7: Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä. Kristityille selitys Jerusalemin tuhoon oli siis, että Jerusalemin asukkaat eivät tunnustaneet Jeesusta Messiaaksi eivätkä tehneet parannusta. Ilmestyskirjan täytyi selittää, miksi Jumala salli Jerusalemin tuhoutua.
Johanneksen Ilmestyksen kohdassa 6:6 sanotaan: älä turmele öljyä ja viiniä. Öljyn ja viinin turmeleminen viittaa erääseen Giskhalan Johanneksen tekoon, josta Josefus kertoo aivan viidennen kirjan lopussa. Giskhalan Johannes oli julistautunut Messiaaksi ja toimi hirmuvaltiaana Jerusalemissa piirityksen aikana. Erityisen loukkaavaa juutalaisille oli, että Johanneksen miehet joivat temppelin pyhän viinin ja voitelivat itsensä pyhällä öljyllä. Giskhalan Johannes kuvataan Josefuksessa laittomana, siis Antikristuksena. Hän myös poistaa jokapäiväisen uhrin, mikä mainitaan laittoman tunnusmerkkinä Danielin kirjassa. Josefus kertoo tapauksen kuudennen kirjan toisessa luvussa.
Antikristus oli siis Giskhalan Johannes, väärä Messias. Johannes oli Josefuksen kilpailija. Josefuksella saattoi olla hyvä syy pitää Johannesta vääränä messiaana: ehkä Josefus piti itseään oikeana kuningasmessiaana, hän oli hasmonialaista kuningassukua.
Meren muuttuminen vereksi Johanneksen Ilmestyksen kohdassa 8:8 vastaa Josefuksen kohtaa 3:9, jossa juutalaisten merirosvolaivat tuhoutuvat. Samaan liittyy Ilmestyskirjan kohta 16:3.
Joet ja vesilähteet muuttuvat vereksi Johanneksen Ilmestyksen kohdassa 16:4. Josefus 3:10 kertoo kuinka järvet ja joet muuttuvat vereksi kun roomalaiset tappavat juutalaisia.
Skorpionit, joilla oli hiukset kuin naisilla Johanneksen Ilmestyksen kohdassa 9:8 tarkoittaa selootteja, jotka naiseksi pukeutuneina tappoivat Jerusalemin asukkaita. Josefus kertoo heistä kohdassa 4:9.
Vastaavuuksia löytyi vielä paljon enemmän. On selvää, että pääosa Johanneksen Ilmestystä kertoo juutalaissodasta ja perustuu suurelta osin ellei kokonaan Josefukseen ja profeetoihin.
Juutalaissota ja Jerusalemin ja temppelin hävitys oli valtava shokki sen ajan juutalaisille. Juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa ja Jumala oli itse luvannut puolustaa heitä ja temppeliään. Sakarjassa Jumala sotii pakanakansoja vastaan. Kuinka siis oli ymmärrettävissä, että juutalaiset hävisivät?
Flavius Josefus antaa siihen kaksi syytä. Ensimmäinen syy oli, että roomalaisten armeija harjoitteli. Juutalaiset eivät. Sen vuoksi Rooman armeija vähempilukuisenakin oli sotilaallisesti voimakkaampi – vain kolme legioonaa tarvittiin Ensimmäiseen juutalaissotaan. Tosin Jerusalemin valloitukseen Titus toi 80.000 sotilasta – se ei ole vähän. Muistetaan vertailun vuoksi, että Neron legioonat murskasivat kapinan Britanniassa. Roomalaisten tappiot olivat hyvin pienet. Brittejä kuoli kymmeniä tuhansia. Rooman armeija oli siihen aikaan yhtä tehokas suhteessa muihin kansoihin kuin amerikkalaiset Irakissa vuonna 2003. Flavius Josefus oli itse sotilasjohtajana amatööri, kuten useimmat juutalaiskomentajat.
Kenelle muulle hyvänsä tämä Josefuksen ensimmäinen syy olisi riittävä, mutta juutalaiset odottivat, että Jumala sotisi heidän puolestaan ja kanssaan.
Flavius Josefus antaa toisen syyn: juutalaiset kapinalliset, selootit ja tikarimiehet, eivät olleet Jumalan puolella vaan Jumala soti heitä vastaan. Josefus kuvaa kilpailijansa, seloottien johtajan Giskhalan Johanneksen tavalla, joka heti, ja varmasti tarkoituksellisesti, tuo mieleen Danielin ennustuksen väärästä profeetasta, kristittyjen Antikristuksesta. Josefus esittää, että Jotapatan taistelun voittanut Vespasianus, myöhemmin keisari Vespasianus, oli juutalaisten luvattu Messias. Fariseukset uskoivat myöhemmin samoin.
Kristityt, kuten Johanneksen Ilmestyksen kirjoittaja, eivät uskoneet näin. Heille Jeesus oli Messias. Juutalaiset hävisivät sodan, koska he hylkäsivät Messiaan. Ilmestyskirjan tarkoitus oli selittää tämä asia lukijalle. Profetiat ovat jo toteutuneet. Uusi valittu kansa on Jeesuksen seuraajat. Juutalaisista oli jo valittu 144.000 oikeamielistä ja väärintekijät olivat saaneet ansaitun rangastuksensa.
Tämä riittää todistukseksi.
Harmageddonin taistelu käytiin Jotapatassa vuonna 68.
Johanneksen Ilmestyksen rakenne on samanlainen kuin Danielin kirjassa. Molemmissa kuvataan ensin jo tapahtuneita asioita ja molemmissa on lopuksi profeetallinen osa. Danielin kirjassa profeetallinen osa on arkkienkeli Gabrielin sanat. Kohdassa 9.24-27 Gabriel ennustaa Messiaan tulon tarkan ajan.
Johanneksen Ilmestyksessä on myös ennustus. Kohta 10:7 vakuuttaa, että Jumalan ilmoittamat profetiat – siis Vanhan testamentin profetiat – täyttyvät. Tarkemmin profetia selitetään kirjan lopussa. Ensimmäinen juutalaissota siis päättyy kappaleessa 18. Johanneksen Ilmestyksen kappale 19 tarkoittaa Vespasiuksen ja hänen poikansa Tituksen triumviraattia ja voitettujen synkkää kohtaloa.
Profetia alkaa Ilmestyskirjan kappaleesta 20. Ensimmäisen juutalaissodan jälkeen seuraa Kristuksen seuraajien tuhatvuotinen valtakunta. Tämä tuhatvuotiskausi päättyi siis noin vuonna 1073. Sekään ei ollut rauhallista aikaa, mutta kristillinen kirkko ei ollut vielä sortunut ristiretkiin, uskonsotiin ja korruptioon. Pian tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen piti tulla Googin ja Maagogin sota, kuten kohta 20:8-10 kertoo.
Tässä jakeessa puhutaan profetiaa: vuonna 95 jKr Googin ja Maagogin sota oli vielä käymättä. Tämä vastaa hyvin sitä, että Koraanin kohta 18:97-100 puhuu Googin ja Maagogin sodasta tulevana tapahtumana, muttei mainitse Harmageddonin sotaa, joka oli jo historiaa.
Kirja loppuu viimeiseen tuomioon, jonka jälkeen luodaan uudet taivaat ja uudet maat, uusi Jerusalem syntyy ja Messias palaa kuninkaaksi. Johanneksen Ilmestyksen ennustukset vastaavat Danielin, Jesajan, Jeremiaan ja Hesekielin profetioita. Ennustusosuudet profetioissa yleensä toteutuvat hieman eri tavalla kuin on luvattu eikä toteutuminen vaadi yliluonnollisia ilmiöitä.
Jumalan vihan päivä, Harmageddon, toteutui siis juutalaissodassa. Jeesuksen toinen tuleminen, Jeesuksen tuleminen taivaan merkeissä, täytyi tapahtua Jumalan vihan päivänä. Evankeliumeissa ja Paavalin kirjeissä Jeesuksen luvataan tulevan pian, sukupolven kuluessa. Jeesuksen tuleminen taivaan merkeissä täytyy tarkoittaa niitä taivaan merkkejä, joista Josefus kertoo Juutalaissodan historian kirjassa kuusi, luvussa viisi, kohdassa 3.288. Vuonna 66 nähtiin miekan muotoinen tähti ja komeetta. Josefus kertoo muitakin merkkejä: alttarin ympärillä näkyi yöllä kirkas valo, temppelin portti aukesi yöllä itsestään ja pilvien läpi näkyi taivaallisia sotajoukkoja, temppelissä kuultiin ääni: “olemme lähdössä pois”.
Kristityt eivät hyväksyneet Josefuksen mainitsemia merkkejä Jeesuksen toiseksi tulemiseksi. Paavalin toisessa kirjeessä Timoteukselle, kohdassa 2:17-18, tuomitaan Hymeneus ja Filetus, jotka väittivät ylösnousemuksen jo tapahtuneen. Kirje ei ole Paavalin kirjoittama, vaan jokun hänen seurakuntaansa kuuluvan. Jeesuksen toista tulemista ei hyväksytty, koska hävittyä sotaa ei seurannut kuningasmessiaan tulo. Johanneksen Ilmestyksen kirjoittaja löysi asiantilalle selityksen sodan jälkeen ilmoittaen, että Messiaan toisen tulemisen jälkeen seuraa Jeesuksen pyhien tuhatvuotinen valtakunta. Johanneksen Ilmestyksen voi ymmärtää siten, että kuningasmessias, valkoisen ratsun ratsastaja, joka vie voitetut teurastettavaksi, oli keisari Vespasianus. Josefuksen Juutalaissodan historia kertoo voitonparaatista ja selittää Vespasianuksen luvatuksi Messiaaksi.
Ei ole mitenkään merkillistä, että kristityt hylkäsivät tämän tulkinnan Jeesuksen toisesta tulemisesta ja ovat odottaneet Jeesuksen toista tulemista jo kaksi tuhatta vuotta. Samalla tavalla juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen messiasvaatimukset, vaikka Danielin profetian mukaan Messiaan tuli saapua ennen toisen temppelin tuhoa, eikä toistakaan uskottavaa messiasta saapunut. Vespasianustakaan juutalaiset rabbit eivät enää hyväksy profetian
messiaaksi.
Suuri osa juutalaisista näyttää hyväksyneen vain neljä kaikista lukuisista messiaskandidaateista. Jeesuksen ilmeisesti hyväksyivät Messiah ben Joosefiksi juutalaiskristityt, essealaiset, selootit ja tikarimiehet ja suuri osa kansaa. Jos näin ei olisi ollut, Ensimmäistä juutalaissotaa ei olisi sodittu. Simon Bar Kochban hyväksyi Messiah ben Daavidiksi suurin osa kansaa, muuten toisen vuosisadan Bar Kochban kapinaa ei olisi syntynyt. Talmud hyväksyy messiaaksi vain noin vuonna 1170 vaikuttaneen David Alroyn. Hänen liikkeensä tukahdutettiin alkuunsa. Viimeinen laajaa kannatusta saanut messiaskandidaattin oli 1600-luvun Sabbatai Zevi. Juutalaisen messiaan tuli johtaa kansan osa kotimaahansa ja perustaa uusi Israel. Koska Israel on jo olemassa, messias ei enää voi ilmestyä. Valitettavasti profetiat ovat täyttyneet vasta kun profetioihin uskovat katsovat niiden täyttyneen.
Googin ja Maagogin sodan täytyi tulla pian tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Lontoon Cityssä, finanssimaailman yhdessä keskuksessa, on patsaat Goog ja Maagog. Englantilaisilla on legenda kahdesta jättiläisestä ja patsaat liittyvät siihen. Lontoon City sopisi moneen Uuden maailmanjärjestyksen teoriaan, mutta sellainen selitys tuskin liittyy raamatulliseen Googin ja Maagogin sotaan.
Harmageddon mainitaan Sakarjan profetiassa. Se siis oli Ensimmäinen juutalaissota. Googin ja Maagogin sota mainitaan Danielin profetiassa. Sitä ei ollut käyty vuonna 95 jKr.
Koraani vahvistaa, että Googin ja Maagogin sota oli vasta tulossa Muhammedin aikana. Koraani ei mainitse Harmageddonin sotaa, mutta kohta 18:89-98 kertoo Googin ja Maagogin sodasta. Tämä osoittaa, että 600-luvulla Harmageddonin sotaa pidettiin toteutuneena, mutta Googin ja Maagogin sotaa vasta tulevana. Koraanin kohta 18:89-98 kertoo, kuinka Aleksanteri Suuri, Dhŭl-Qamayn, rakensi rautaportin estääkseen Googia ja Maagogia hyökkäämästä rauhallisten kansojen kimppuun, mutta Lopun aikoina, Tuomion päivänä, heidät päästetään irti.
Aleksanterin portin on perinteisesti ymmärretty tarkoittavan Mustan meren ja Kaspian meren välisten vuorijonojen ylittävää solaa. Näitä solia on vain kaksi: Derbentin portti, jossa on persialaisajalta peräisin oleva linnoitus ja jota yleisemmin pidetään Aleksanterin porttina, ja Darianin rotko, eli alanien portti. Vuorten takana asuivat hunnit ja khazaarit. Hunnit olivat jo aiemmin lähteneet asuinpaikastaan ja käynnistäneet Länsi-Rooman tuhonneet kansainvaellukset. Oli täysin ymmärrettävää, että Koraanin kirjoitusaikana 600-luvulla Aleksanterin portin takaisia kansoja pelättiin ja niitä pidettiin Googina ja Maagogina.
Myös juutalaiset odottivat Googin ja Maagogin sotaa keskiajalla, eivät Harmageddonia. Juutalaisessa, 900-luvulta periytyvässä, 7000-vuotista suunnitelmaa käsittelevässä kirjoituksessa Tanna debe Eliyah esiintyviä Googia ja Maagogia nykytutkijat pitävät unkarilaisia. Unkarilaiset hyökkäsivät Italiaan useaan kertaan aikavälillä 889-955.
Myöhemmin, 1240-luvulla, juutalaiset toivoivat mongolien kukistavan kristityt valtiot. Mongolit olisivat siis olleet Goog ja Maagog. Harmageddonin sotaa ei juutalaisissa keskiaikaisissa teksteissä mainita. Koska Sakarja mainitsee Harmageddonin, täytyy olettaa, että juutalaisten mielestä se sota oli jo käyty.
Siis sekä juutalaiset että muslimit ovat tienneet, että Harmageddonin sota oli käyty ennen 600-lukua ja vain Googin ja Maagogin sota on jäljellä. Harmageddonin sodan täytyi tarkoittaa juutalaissotia. Milloin siis oli Googin ja Maagogin sota, vai onko se vasta tulossa?
Sir John Mandeville kirjoitti keskiajalla kirjan matkoistaan, ja siinä hän selittää, että Goog ja Maagog ovat Israelin kymmenen kadonnutta heimoa. Tämä tarina kierteli myöhemmin Euroopassa, erityisesti Saksan ashkenazi-juutalaisten keskuudessa, aina 1600-luvun loppuun. He uskoivat, että Israelin kymmenen kadonnutta heimoa olivat niin sanottuja punaisia juutalaisia: Goog ja Maagog. Punaisten juutalaisten piti hyökätä kristikuntaan ja tuhota se lopun aikoina.
Juutalaisilta on peräisin Talmudin tieto, jonka mukaan osa kadonneista heimoista katosi Sambation-virran taakse. Sambation oli mahdoton ylittää kuutena päivänä viikosta, mutta sapattina se tyyntyi. Juutalaiset eivät voineet ylittää virtaa sapattina sapattisäännön vuoksi, joten he olivat joen takana vankina. Abraham ben Abulafia, vuonna 1290 itsensä Messiaaksi julistanut kabbalisti, lähti etsimään Sambation-virtaa, mutta joutui matkalla vangiksi Roomassa eikä koskaan päässyt Lähi-Itään.
Sambation-virtaa on sittemmin yritetty selvittää. Josefus Flavius Juutalaissodan historian kirjassa 6, luvussa 5, kutsuu virtaa Sapattijoeksi ja sanoo sen virtaavan Syyriassa, Agrippan kuningaskuntaan kuuluvan Arkean ja Rafanen keskitse. Myöhemmin jokea on etsitty Mustan meren ja Kaspian meren välisen vuoriston joista. Ennen jokien säännöstelyä tämän vulkaanisen vuoristoalueen joet todella saattoivat kuivua hetkeksi ja muina aikoina virrata vuolaina. Sambation-virran inspiraatio saattoi olla esimerkiksi manych-joki tai terek-joki.
Sambation-nimi muistuttaa hieman terek-joen varrella sijainneen khazaarien pääkaupungin Samanderin nimeä, Samander taas saattaa perustua zabander-nimisen hunniheimon nimeen. Näistä yhdistämällä voi muodostaa nimen Samba. Sambation liitettiin myös nestorilaiskristittyyn, kuningaspappi Presbyteeri Johannekseen. Tarinoita ei saa kunnolla sovitetuksi historiaan, mutta lopun aikojen odotukseen ne liittyvät. Jonkun aasialaisen kansan uskottiin hyökkävän lopun aikoina. Kansa saattoi olla vaikka unkarilaiset tai myöhemmin Tsingis Khaanin mongoolit.
Milloin Googin ja Maagogin sodan uskottiin tapahtuvan? Lähteissä puhutaan vain Lopun ajoista. Kristikunnassa odotettiin Antikristuksen aikaa vuosien 1000-1100 paikkeilla.
Johanneksen Ilmestyksen kohta 19:11-21 viittaa Vespasianuksen ja Tituksen triumviraattiin vuonna 70. Johannes näyttää hyväksyneen Josefus Flaviuksen käsityksen, jonka mukaan Vespasianus oli kuningasmessias, se jonka oli luvattu nousevan Israelista ja hallitsevan maanpiiriä. Jeesus oli profeettamessias, joka kärsi ristillä muiden syntien puolesta ja tuli toisen kerran taivaissa vuonna 66 tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Myös kuningasmessias tulisi uudestaan. Aikojen lopulla kuningasmessias veisi juutalaiset takaisin maahansa täyttäen Vanhan testamentin profetiat.
Johanneksen Ilmestuksen kappale 20 lupaa, että voitokkaan kuninkaan triumviraatin jälkeen tulisi Kristuksen pyhien tuhatvuotinen valtakunta. Triumviraatti oli vuonna 70, Johanneksen Ilmestys on kirjoitettu noin vuonna 95. Tuhatvuotinen valtakunta on siis ennustus. Kuten Danielin kirja, Johanneksen Ilmestys sisältää ennustuksen. Kumpikaan profetia ei ole vain jo tapahtuneen historian selitys.