Messiaanisuuden taustalla on niin kutsuttu muinaisaikojen salaisuus. Tämän salaisuuden ydin on, että ennen tätä maailmaa on ollut aiempia maailmoja. Aikojen lopussa maailma loppuu ja toinen maailma alkaa.
Varhaisimmassa muodossa salaisuus esiintyy myyttien maailmanpuuna, axis mundina. Kyseinen puu on pilari, joka kannattelee tähtitaivasta. Taivas kiertää pilarin ympäri. Malliin liittyvät aikakaudet vastaavat tähtitaivaan ilmiöitä, alunperin pohjantähden vaihtumista, myöhemmin kevätpäiväntasauksen aikaan nousevan auringon suunnassa nähtävän eläinradan merkin muuttumista.
Maailmanpuu, maailmanpylväs löydetään useimpien kansojen myyttiperinteestä. Myytti tunnetaan Intiasta, Tiibetistä, Kiinasta, Lähi-Idästä, suomalaisugrilaisilta ja myös esimerkiksi useilta amerikan intiaaneilta: atsteekeiltä, navajoilta ja hopeilta. Intiaanit muuttivat Amerikkoihin noin 15.000 vuotta sitten. On mahdollista, että intiaanit saivat maanviljelyksen kulttuurilainana Aasiasta ja kulttuurintuoja, atsteekkien Quatzelcoatl, toi maanviljelyn lisäksi maailmanpuumyytin. Toinen vaihtoehto on, että myytti on 15.000 vuotta vanhempi. Maailmanpuumyytti saattaa olla osa ihmiskunnan vanhemman kivikauden uskontoa.
Maailmanpylväs saattaa ilmetä jo eräässä Lascauxin luolan maalauksessa. Maalauksessa on kuvattu lintupäinen shamaani ja pylväs, jonka päässä on lintu. Maalaus on ajoitettu noin 16.000 eKr. Yksi tulkinta maalauksesta on, että lintu on Joutsenen tähdistö ja pylväs on axis mundi, maasta taivaaseen ulottuva pilari, jonka ympäri tähtitaivas kiertää. Joutsenen tähdistö on helppo hahmoittaa suurena lintuna, joka lentää linnunrataa pitkin. Maailmanpylväs on yläpäästään kiinni taivaan pohjoisnavalla. Alapäästään maailmanpylväs on kiinni maassa ja monessa myytissä se ajatellaan valtavan suureksi vuoreksi.
Pohjantähdeksi sanotaan taivaan pohjoisnavan lähellä olevaa tähteä, jonka voi silmin havaita, eikä se aina ole nykyinen pohjantähti Polaris. Taivaan pohjoisnapa, maan pyörimisakselin jatke taivaalle, kiertää hitaasti ympyrää pohjoisella tähtitaivaalla ja pohjantähti muuttuu. Pyörintäliikkeen keskus on Draco-tähdistössä. Maalauksen tekoaikaan 16.000 eKr pohjantähti oli kirkas Joutsenen tähdistön tähti nimeltä Deneb.
Taivaan pohjoisnapa kiertää täyden ympyrän noin kerran 25.800 vuodessa, eli platonisessa vuodessa. Yhtä pohjantähteä voi käyttää noin tuhat vuotta molempiin suuntiin siitä ajasta kun se on lähinnä taivaan pohjoisnapaa. Tuhannessa vuodessa taivaan pohjoisnapa siirtyy 14 astetta ja tähti sen jälkeen jo liian kaukana taivaan pohjoisnavasta kelvatakseen maailmanpylvään naulaksi.
Ennen ajateltiin, että pohjantähti oli kultainen naula, jolla maailmanpylväs oli tukevasti kiinnitetty paikalleen. Uskottiin, että aikojen lopussa maailmanpylväs siirtyy paikaltaan. Seurauksia uskottiin katastofaalisiksi: tähdet tippuvat taivaalta, maa horjuu ja heiluu, vanha valta romahtaa, tavat muuttuvat. Uuden aikakauden uskottiin alkavan uuden pohjantähden ilmestyttyä. Silloin maailmanvalta annettaisiin uudelle kansalle: kansalle, jonka merkeissä uusi pohjantähti olisi.
Raamatun eksoduskertomus luultavasti liittyy pohjantähden muuttumiseen. Raamatun kertomuksen kaltaista israelilaisten eksodusta ei arkeologien mukaan ole koskaan tapahtunut. Tarinan pohjalla on hyksojen karkoitus Egyptistä.
Maailmanpylväs oli suistunut paikaltaan juuri ennen hyksojen tuloa Egyptiin. Thuban oli ollut pohjantähtenä Egyptin Vanhan valtakunnan aikana, mutta noin 1750 eKr paikkeilla se oli siirtynyt jo niin kauas taivaan pohjoisnavasta että siitä luovuttiin. Kanaanin maan asukkaita muutti Egyptiin 1750 eKr alkaen, heti maailmanpylvään sorruttua. Hyksot tulivat Egyptiin noin 1650 eKr. Kanaanin maan asukkaiden ja hyksojen tulo Egyptiin johtui pitkästä kuivasta kaudesta Kanaanin maassa. Kuivuus ymmärrettiin seuraukseksi maailmanpylvään siirtymistä paikaltaan. Draco-tähdistön Thuban-tähden uskottiin suojelevan Egyptiä. Thubanin pohjantähtiajan päättyminen merkitsi siis myös Egyptin Vanhan valtakunnan loppua. Maailmanpylvään sorruttua todella tapahtui megakatastrofi: Santorinin saarella sijaitseva Thera-tulivuori purkautui nykytytkimuksen mukaan vuosien 1627 ja 1590 eKr välillä tuhoten Minoksen kulttuurin Kreetalla. Purkaus lienee Atlantis-myytin esikuva ja sen seurausvaikutukset malli Egyptiä eksoduksen aikana kohdanneille vitsauksille.
Egyptiläisten kirjoitusten mukaan hyksot karkoitettiin sotatoimin 1550 eKr, mutta heidän pääkaupungissaan, Avariksessa, ei ole merkkejä kaupungin valloituksesta. Hyksot luultavasti lähtivät vapaaehtoisesti ja lähdon syy oli uuden pohjantähden nousu.
Kochab siirtyi lähelle taivaallista pohjoisnapaa. Sitä alettiin käyttää pohjantähtenä noin vuonna 1500 eKr.
Minkä kansan tähti oli Kochab?
Hyksot palvoivat Seth-jumalaa. Egyptiläisen pitivät Sethiä eli Setiä pääosin pahana jumalana, joka oli murhannut Osiriksen. Egyptiläiset pitivät Otavaa Setin tähtikuviona: he kutsuivat Otavaa Setin lonkaksi ja härän lonkaksi. Myös Ursa Minor, Pieni Karhu, oli Setin tähtikuvio: egyptiläiset kutsuivat Pientä Karhua Setin shakaaliksi. Uusi pohjantähti Kochab kuului Pieneen Karhuun, toiseen Setin tähtikuvioista. Näin ollen tähtitaivas itse ilmoitti, että seuraava aikakausi kuuluisi Set-jumalalle ja Setiä palvovalle kansalle, hyksoille. Hyksot palasivat tai karkoitettiin omaan maahansa. He valloittivat itselleen alueen Kanaanin maasta ja perustivat valtion, kuten Raamatun eksodustarina kertoo. Raamatussa hyksojen tilalle on sijoitettu israelilaiset ja Set eli Baal on korvattu Kaanaan maan ylijumalalla, Aabrahamin Jumalalla nimeltä El.
Kochab on erikoinen pohjantähti siinä, että samassa Pienen Karhun tähtikuviossa on toinenkin kirkas tähti, Pherkad. Kochab ja Pherkad muodostavat Pienen Karhun neliön kaksi kulmaa ja lisäksi tähtikuvioon kuuluu pitkä häntä, jonka päässä on Polaris, nykyinen pohjantähti. Kochabin pohjantähtiaikaan maailmanpylvään siis muodosti kaksi pilaria, joita pitivät kiinni Kochab ja Pherkad.
Tuskin ollaan väärässä, jos päätellään, että Jaakobin tikkaat tarkoittaa juuri tätä kaksipilarista axis mundia. Jaakobin siunaukset pojilleen voidaan ymmärtää astrologisesti: Israelin kaksitoista heimoa vastasivat eläinradan merkkejä.
Samoin on varsin ilmeistä, että Salomonin temppeli rakennettiin vastaamaan taivaallista temppeliä, jonka Pienen Karhun neliö muodostaa. Salomonin temppelissä oli kaksi pylvästä, kuten taivaallisessa temppelissä oli kaksi kirkasta tähteä. Yleinen sääntö päti: kuten taivaassa, niin myös maan päällä. Faarao oli ollut Thubanin maanpäällinen vastine. Kochabin aikana Jumalan taivaallisen vallan vastine oli Jerusalemin temppeli maan päällä.
Pienessä Karhussa on neliön lisäksi hieman vinossa oleva kolmen tähden muodostama häntä. Salomonin temppelissä ei ollut häntää vastaavaa rakennelmaa – ehkä hyksot eivät laskeneet häntää mukaan tähtikuvioon. Sen sijaan Ramses II:n lisäämä laajennus Amenhotep III:nnen rakennuttamaan Luxorin temppeliin on samaan suuntaan vinossa kuin Pienen Karhun häntä. Tähän aikaan Egyptin faaraot palvoivat Setiä, kuten faarao Seti I:n nimi osoittaa. Setin palvonta luultavasti liittyi uuteen pohjantähteen.
Raamatun Salomon saattaa hyvin perustua faarao Amenhotem III:een. Raamatun Salomonin sananlaskut muistuttavat egyptilästä teosta Instruction of Amen-em-apt, joka on ajoitettu Amenhotep III:nnen aikaan. Niin kutsuttujen Salomonin kaivosten raunioista Siinailla löytyy kaivosten oikean omistajan kartuffi: Amenhotep III. Raamatun Salomon meni naimisiin faaraon tyttären kanssa. Tämä Salomon ei voi olla Israelin kuningas, koska faaraon tytärtä ei koskaan naitettu ulkomaiselle. Sen sijaan Amenhotep III meni naimisiin faaraon tyttären kanssa. Hän rakensi temppelin Luxoriin ja sen viereen palatsit itselleen ja faaraon tyttärelle, aivan kuin Raamatun Salomon.
Kuningas Daavid saattoi hyvin olla todellinen henkilö ja hänellä saattoi olla poika nimeltä Salomon, mutta todellisen Salomonin valtakunta ei ollut niin loistokas kuin Raamatun kuvauksessa. Todellinen Salomon saattoi rakentaa temppelin ja palatsin Jerusalemiin, mutta ne luultavasti olivat vähemmän näyttävät. Tosin arkeologit arvelevat, että mitään Salomonin temppeliä ei Jerusalemissa ollut ennen 700-lukua eKr. Israelilaisten ensimmäinen palvontapaikka oli Gerizimin vuori, ei Jerusalemissa oleva Moriahin kukkula. Raamatun Babylonin vankeuden ja persialaisvallan kirjoittaneilla Jahven papeilla oli tapana muutella lähtömateriaaliaan tarpeen mukaan ja laatia Juudealle todellista mahtavampi historia.
Onko varmaa, että Kocbah liittyy hyksoihin ja israelilaisiin?
Väitettä voi perustella seuraavasti. Noin 1700-1100 eKr egyptiläiset tunnistivat muutamia tähtikuvioita. Pohjoisen tähtitaivaan keskustasta he tunnistivat virtahevon, jolla oli selässään krokotiili. Tämä egyptiläisten hahmottama tähtikuvio vastaa lähinnä nykyistä Draco-tähdistöä. Virtahepo oli Isis-jumalattaren merkki, Egyptiä suojeleva merkki. Krokotiili tarkoitti Apep-käärmettä, pahaa, kaoottista voimaa.
Egyptiläiset tunnistivat myös Otavan ja tulkitsivat sen Setin merkiksi. Loppuaikoina Pieni Karhu ymmärrettiin Setin shakaaliksi. Set liitettiin hyksoihin ja muihin seemiläisiin kansoihin. Näiden lisäksi Egyptiläiset tunsivat Orionin, joka tarkoitti Osirista, sekä muutaman muun tähden ja planeetan.
Logiikka tässä on hyvin yksinkertainen. Thuban kuului virtahepoon ja suojeli Egypiä. Kun pohjantähti siirtyi Kochabiin, Pienen Karhun tähtikuvioon, valta siirtyi Setille, siis hyksoille ja muille seemiläisille kansoille. Koko pohjoinen tähtitaivas kiertyi pohjantähden ympäri. Siis se hallitsi maailmaa ja sen ympärille sijoitettiin ylijumalan hallitsema taivas.
Messiaan tähti nousee ja messias hallitsee koko maanpiiriä.
Raaamatun mukaan profeetta Balaam ennusti tähden nousevan Israelista. Balaam ei ollut israelilainen. Osa hänen ennustuksiaan on säilynyt Jordaniassa seinäpiirustuksessa. Balaamin ennustukset käsittelivät aikojen loppua ja sisälsivät eläinsymboleja, mihin sopii Raamatun kertomus puhuvasta aasista, joka neuvoi Balaamia. Voidaan olettaa, että Balaamin ennustukset perustuivat astrologiaan. Tähti luultavasti tarkoittaa uutta pohjantähteä. Balaamin säilyneissä ennustuksissa ei mainita Israelia, Kocbah-tähti viittasi yleisemmin Kanaanin maan asukkaisiin, Setin palvojiin.
Hyksot palvoivat Setiä ainoana jumalanaan ja kaksi heidän faaraotaan otti kruunajaisnimekseen Apep-käärmeen nimen johdannaisen. Egyptiläiset pitivät Setiä pääosin pahana jumalana, kun taas Apep miellettiin aina pahaksi. Hyksot palvoivat jumaluutta, joka egyptiläisten mielestä oli paha.
Hyksot olivat Kanaanin maan asukkaita. Heidän jumalansa, jonka egyptiläiset yhdistivät Set-jumalaan, oli Kanaanin maan Baal-jumala. Sana Baal kääntyy sanaksi Herra. Baal voi tarkoittaa Baal Hadad -jumalaa tai Baal El -ylijumalaa. Molempien Baal-jumalten symboli oli härkä. Tämä Baalin härkä eri tähtikuvio kuin eläinradan Taurus. Baalin härkä on Otava, jonka egyptiläiset tunsivat Setin lonkkana ja härän lonkkana.
Vanhassa Testamentissa Baal-jumala tuomitaan. Baalia pidetään vääränä jumalana ja Jahvea oikeana. Baal liitetään Asherah-jumalattareen, jota palvottiin aserakarsikoissa ja jolle pystytetiin aserapylväitä. Tuomareiden kirja osoittaa, että tämä Baal oli El, Aabrahamin Jumala: kohdassa 8:33 jumalan nimi on Baal-Berit ja kohdassa 9:46 Eel-Berit, siis Baal on El.
Vanhassa testamentissa esiintyy kaksi Baal-jumalaa. Baal Hadad esiintyy kohdassa Tuom. 2:13, jossa puhutaan Baalista ja astarteista, kaikissa muissa kohdin puhutaan Baalista ja asera-karsikoista. Baal Hadadin puoliso oli Astarte. Baal Hadad oli Daagonin poika, Daagon oli filistealaisten ylijumala, kuten Tuom. 16:23 kertoo. Asera-karsikot olivat Asherahin palvontapaikkoja.
Arkeologia on osoittanut, että Asherah oli El-ylijumalan ja Jahve-jumalan puoliso. Vanhan testamentin Baal on lähes aina Baal El, Aabrahamin Jumala.
Hyksojen Baal saattoi olla Baal Hadad, mutta Josefuksen lainaama Manethon kertomus hyksoista viittaa siihen, että myös hyksojen Baal oli Baal El. Manethon mukaan hyksot polttivat egyptiläisten kaupunkeja, hävittivät jumalten temppelit ja yrittivät tuhota koko egyptiläisen rodun. Tämä muistuttaa Vanhan Testamentin El-jumalaa Joosuan kirjassa. Eksoduksen aikainen Jumala myös käski hävittämään muiden kansojen temppeleitä ja tappamaan heidän miehensä, naisensa ja lapsensa. Raamatun Jumala El oli siis egyptiläisten paha jumaluus Set.
On muitakin todisteita. Baalille uhrattiin lapsia aserakarsikoissa ja korkeilla paikoilla. Vanha Testamentti vaatii esikoispojat uhrattavaksi ja El käski Aabrahamia uhraamaan Iisakin. Kreikkalaiset pitivät El-jumalaa Kronoksen vastineena. Kronos, aika, oli aikakausien jumaluus. Kronos söi lapsensa, jotta ne eivät suistaisi häntä valta-asemasta. Tämä näyttää viittaukselta aikakauden loppuun: aikakauden lopussa jumalat vaihtuvat uusiin.
Kronos-myytti selventää Messiaskäsitettä ja esikoispoikien uhraamiskäskyä. Kronos eli El vaatii esikoispojat uhrattavaksi, jotta El:in poika ei voi syöstä häntä jumaluudesta, mutta lopuksi niin tulee tapahtumaan. Messias, El-jumalan poika, aloittaa uuden aikakauden.
Jahvekultti voitti Israelissa lopulta vasta babylonialais-persialaisaikana. Vanhan testamentin esikoispoikien uhraaminen kiellettiin sanomalla, että omia lapsia ei saa uhrata ja esikoispojat tulee lunastaa. Taikuus kiellettiin. Silti vanha Kanaanin maan uskonto säilyi kansan parissa. On varmaa, että musta magia säilyi. Mooseksen kirouksina tunnettuja loitsuja on säilynyt keskiajalta ja vielä uudelta ajalta. Ne olivat tärkeä osa käytännöllistä kabbalismia. Loitsut liittyvät eksodustarinassa kerrottuihin Mooseksen kirouksiin. Loitsujen ikää ei tunneta, mutta traditio saattaa periytyä jo hyksoilta tai ainakin Ensimmäisen temppelin ajoilta.
Hyksot olivat kanaanilaisia. Luultavasti israelilaiset eivät olleet heidän suoria jälkeläisiään, mutta israelilaisten kansanuskonto oli paljossa samanlainen kuin hyksojen ja muiden Kanaanin maan asukkaiden. Alueella luultavasti säilyi tarinoita hyksojen lähdostä Egyptistä ja hieman sitä ennen tapahtuneen Theran purkauksen seurauksista, kuten tsunamista ja taivaan pimentymisestä. Israelilaiset muokkasivat tarinoista eksoduskertomuksen.
Aito perinne El-jumalasta saattaa olla Raamatun kertomuksessa, jossa Daavid yrittää valloittaa Jerusalemin jebusilaisilta. Kun Daavid ottaa kaupungin haltuunsa, hän tekee jebusilaisten kuninkaasta, Zadokista, Israelin uskon ylipapin. Zadok ei ole nimi vaan titteli, se esiintyy sanassa Melchizedek, kuningaspappi. Aabraham tapasi Salemin kuninkaan Melchizedekin, joka oli El Elyionin pappi. Salem eli Jebusalem on Jerusalem. Jebusilaiset hallitsivat Jerusalemia pitkään: Joosia ei valloittanut Jerusalemia. Tuomarien kirjan alussa Jerusalem valloitettiin, mutta jebusiitit jäivät asumaan kaupunkiin. Daavidkaan ei valloittanut Jerusalemia vaan vain vieressä sijainneen Daavidin kaupungin. Kaupunkia suojeleva jumaluus oli siis El Elyion. El salli Daavidin tulon kaupunkiin ja Daavid kiitti siitä nimittämällä Zadokin, Melchizedekin, ylipapiksi. Kohdassa 2. Samuel 5:6 jebusilaiset sanovat, ettei Daavid ei pääse kaupunkiin. Sokeat ja ontuvat eivät sitä salli. Sokea ja ontuva oli siis kaupunkia suojeleva jumaluus El. Sokea ja ontuva El Elyion muistuttaa germaanista Odinia, joka kuvataan vanhana, puolisokeana ja osin rampana miehenä.
Hyksot olivat uusi valittu kansa, Baalin kansa, sen osoitti tähtitaivas. Myöhemmin Jumalan valittu kansa oli israelilaiset. Raamattu kertoo valitun kansan vaihtamisen myytissä, jossa Jaakob eli Israel huijaa isän siunauksen veljeltään Eesaulta.
Kalevalan sampo on jo kauan sitten osoitettu maailmanpylvääksi. Tähtitaivas, eli kirjokansi, kiertää ympyrää pylvään tukemana ja jauhaa linnunratana näkyvää jauhoa, tai joidenkin mielestä se jauhaa maitoa, Milky way. Pylväs, sammas, sampo, sanskriitiksi shambha, seisoo jalustalla, joka lämpimimmissä maissa on kilpikonna ja meillä sammakko. Pylväs oli kiinnitetty taivaaseen naulalla, pohjantähdellä.
Sammonryöstörunossa sampo varastettiin ja se hukkui mereen. Sammonryöstön täytyy viitata aikaan, jolloin maailmanpylväs sortui eli pohjantähti vaihtui. Milloin tämä olisi voinut tapahtua?
Kovin montaa mahdollisuutta ei ole, mietitään asiaa.
Geenitutkimusten mukaan itämeren suomalaiset tulivat Itämeren ympäristöön noin 2000 eKr ja Suomeen siinä 1500 eKr. Karjalaiset saapuivat myöhemmin, ajanlaskun alun molemmin puolin. Kielitieteen pohjalta on arvioitu vieläkin myöhäisempiä aikoja, ajanlaskun ensimmäisiä vuosisatoja. Toisaalta kampakeraaminen kulttuuri saapui Suomeen noin 4200 eKr ja Laatokan seudulle jo aiemmin. Kampakeraaminen kulttuuri yhdistetään suomalaisugrilaisiin kansoihin. Kampakeraaminen kulttuuri syntyi Mantsuriassa noin 6500 eKr. Jo silloin siellä tunnettii feng shuin teoria siitä, että maa on neliö ja taivas sen päällä oleva kupu. Kampakeraamisessa kulttuurissa tunnettiin maailmanpylväs, taivaan mylly, pylvästä kannattava kilpikonna ja muut asiat. Jos Suomen kampakeramiikka oli suomalaisugrilaista, täällä saattoi aiemminkin asua lähisukuinen kansa, jolla oli sampomyyttejä.
Kalevalan alussa vaskeen pukeutunut mies kaataa suuren tammen, joka estää valon taivaalta. Kertomus muistuttaa Herkules-tarinaa. Tau Herculis on pohjantähti noin 7000 eKr ja sen molemmin puolin on noin neljän tuhannen vuoden väli seuraavaan ja edelliseen pohjantähteen. Tämä väli voi olla Kalevalan suuri tammi, joka pimentää taivaan.
Herkulesmyytit eivät varmasti ole ajalta 7000 eKr. Siihen aikaan tuskin tunnettiin tähtikuvioita. Myytit syntyivät aikana, jolloin kreikkalaiset osasivat laskea aiemmat pohjantähdet ja arvioida niiden ajat pohjantähtenä, hieman ennen Kristusta. Myös Kalevalan suuri tammi -myytti voisi olla ajalta hieman ennen Kristusta ja saatu samasta myyttiperinteestä.
Useimmat Kalevalan runot kuvaavat Itämeren rauta-aikaa. Silloin kaatunut maailmanpylväs oli Kochab-tähti, jota Pherkad-tähti tuki. Kalevalan sammolla oli kolme juurta, tällä maailmanpylväällä oli kaksi juurta taivaassa, Kochab ja Pherkad. Oli sillä kolmaskin juuri, Polaris, joka oli jo lähellä pohjoisnapaa.
Kochab siirtyi liian kauas taivaan pohjoisnavalta vuoden 500 jKr paikkeilla. Polaris kelpasi pohjantähdeksi noin vuodesta 1000 jKr alkaen. Sammonryöstö tapahtui siis tällä välillä.
Sammonryöstörunossa kosiskellaan Pohjan akan tytärtä. Se voisi viitata siihen, että kyseisenä aikana Suomeen tuleet karjalaiset ottivat länsisuomalaisia tai vielä luultavammin Pohjanmaan ruotsalaisia naisia vaimoikseen. Vanhat itämeren suomalaiset ja karjalaiset olivat eri kansaa ja Pohjanmaalla asui Y-DNA haploryhmää I olevaa kansaa, skandinaaveja. Kalevalan runossa Sampo jauhaa maanviljelysajan tuotteita: jauhoa, suolaa ja rahaa, joten naiset toivat maanviljelyskulttuuria suomalaisten tai karjalaisten yhteisöön. Idästäkin tuli jotain länteen. Saamelaiset kävivät paimentamaan uralilaisten kesyttämiä poroja luultavasti ajanlaskun alun paikkeilla.
Tähtitaivaan näennäinen kiertyminen taivaallisen pohjoisnavan ympäri johtuu maan pyörimisestä akselinsa ympäri ja pohjoisnavan muuttuminen johtuu maan pyörintäakselin vaappumisesta. Se ei ole kovin uusi havainto. Astrologit tiesivät kauan, että taivaallinen pohjoisnapa kiertää ympyrää. Jo kreikkalaiset osasivat laskea varsin hyvän arvion platonisen vuoden pituudelle ajanlaskun alun paikkeilla. Maailmanpylvääseen ei enää tähän aikaan uskottu Välimeren alueen maissa, silti aikakausiin uskottiin.
Siihen on hyvä syy. Aikakausiteoria on viisas. Sehän sanoo, että tulee aikakauden loppu, jolloin tapahtuu mullistuksia, mutta aikakauden aikana mikään ei muutu.
Tämä on viisasta, koska aikakausiteoria lupaa pitkät rauhanajat. Aikakauden pituudeksi muodostui kaksituhatta vuotta, mikä vastaa yhden pohjantähden aikaa. Voi olettaa, että aikakausiteoria syntyi maailmanpylvästeorian aikakausien uudempana versiona. Noin parin tuhannen vuoden ajan maailma on rauhallinen – niin kauan kestää yksi tähti pohjantähtenä. Egyptin Vanha valtakunta oli hämmästyttävän stabiili pitkän aikaa.
Toisaalta aikakauden täytyy loppua joskus. Se seuraa kehityksestä. Ei ole mahdollista loputtomiin estää yhteiskunnan muuttumista. Lopulta täytyy sallia muutokset. Muutokset tietävät sotia ja mullistuksia. Muutoksen aikana hyväksytään keksinnöt ja uudistukset. Kansat vaeltavat uusille alueille. Vahvat valloittavat alueita heikoilta. Sitten taas palataan normaaliin aikaan, jossa mikään ei muutu pitkää aikaan, on taas rauha maassa.
Niin kauan oli hyvä kun ihmiset uskoivat maailmanpylvääseen ja taivaan pohjoisnavan lähellä sijaitsevaan Taivaaseen, johon kuoleman jälkeen saattoi nousta. Papisto ja viisaat tyrmäsivät uudet ajatukset: ne olivat maailmanlopun enteitä.
Teoriassa oli myös maailmanloppu.
Aikakausiteorian mukaan kullakin aikakaudella on loppunsa, aikojen loppu, mutta on myös viimeinen aika, joka päättyy maailmanloppuun. Yleensä ihmiset ovat ajatelleet elävänsä näitä viimeisiä aikoja. Maailmanloppu ei silti ole kaiken loppu, vaan sen jälkeen luodaan uusi maailma, joka taas kestää useita aikakausia. Ero on siinä, että maailmanlopussa vaihtuvat myös jumalat ja demonit. Maakamara ei katoa maailmanlopussa, mutta jumalat vaihdetaan uusiin.