Juutalaisten matzoissa ei ole verta, mutta Kymmenen kirouksen riitissä matzoihin lisättiin kuivattua verta. Miksi?
Pääsiäisaterian matzojen leipominen on epäilemättä hyvin vanha tapa. Se voi periytyä Ensimmäisen temppelin ajoilta. Arkeologit on ovat osoittaneet, että israelilaiset leipoivat kakkuja Taivaan jumalattarelle Asheratille. Hän oli ylijumala El:in puoliso ja myöhemmin Jahven puoliso. Sefer Ha-Razimin kakut voivat olla jäänne Asheratille leivotuista kakuista.
Kanaanin maan uskonnossa ylijumala oli taivaan ja aikakausien jumala El, jota palvottiin korkeilla paikoilla, kuten vuorilla. Kreikkalaiset pitivät kanaanilaista El-jumalaa oman mytologiansa Kronoksena, aikakausien jumalana, joka söi lapsensa. Vanhassa Testamentissa kerrotaan, että El-jumalalle rakennettii alttari ja hänelle poltettiin uhreja, jotta savu nousisi taivaaseen. El-jumalan vaimo oli taivaan kuningatar Asherah. Asherahia palvottin El-jumalan uhripaikan lähellä sijanneiden pyhien puiden, pylväiden tai karsittujen lehtojen, aserakarsikkojen, alla. Pyhä puu symbolisoi maailmanpylvästä. Asherah oli tähti. Aluksi Asherah ehkä oli maailmanpylvään kiinnitysnaula, silloinen pohjantähti, mutta kirjoitetuissa lähteissä Taivaan kuningattaren tähti oli usein Venus.
Eksoduskertomuksen pohjalla olleiden kanaanilaisten hyksojen ylijumala tunnettiin Egyptissä nimellä Seth ja myös nimellä Baal. Baal tarkoittaa vain sanaa Herra. Egyptiläinen Seth yleensä yhdistetään kanaanilaiseen jumalaan Baal Hadad, kreikkalaiseen Zeukseen ja roomalaiseen Jupiteriin. Hyksojen Baal saattoi olla joko myrskyjumala Baal Hadad tai kanaanilainen ylijumala El.
Karthagolaiset olivat foininkialaisia ja heidän uskontonsa perustui Kanaanin maan uskontoon. Heidän ylijumalansa oli Baal Hammon ja hänen vaimonsa oli Tanis. Taivaan Kuningatar Tanis oli Venus ja vastasi Kanaanin maan jumalattaria Astarte ja Anat.
Kreikkalaiset tulkitsivat myös karthagolaisen Baal Hammonin Kronokseksi, samaksi kuin El. Muualla Pohjois-Afrikassa Baal Hammonia vastasi Saturnus. Roomalaisen tulkinnan mukaan El vastasi Saturnusta. Siis El yhdistettiin Saturnukseen ja taivaan kuningatar Venukseen. El ei ollut Baal Hadad, joka yhdistettiin Jupiteriin.
Aabrahamin Jumala oli kanaanilainen ylijumala El. Myöhemmin Jahve korvasi El-jumalan ylijumalana ja sai vaimokseen Asherahin. Alkuaan Jahve saattoi olla kanaanilainen Yam eli Yw. Israelilaiset omivat itselleen hyksojen eksoduskertomuksen. Hyksojen Baal korvattiin Kanaanin maan ylijumalalla, siis jumaluuksilla El ja Jahve.
Vanha testamentti kertoo kahdesta kanaanilaisesta riitistä. Toisessa kanaanilaiset harjoittivat seksiä pyhien puiden alla, toisessa uhrattiin lapsia korkeilla paikoilla. Baalilla oli alttari ja sen vieressä auringonpatsas ja pyhä puu tai asera-karsikko. Alttarilla uhrattiin lapsia polttouhrina Molokille. Molok, mlk, tarkoittaa kuningasta. El mlk on ylijumala El. Profeettojen kirjoissa pyritään tekemään ero Jumalan ja Baalin välillä, mutta tämä Baal on El, Aabrahamin Jumala. Lapset uhrattiin El-jumalalle ja Asherahille leivottiin kakkuja. Jaakob nostaa Jumalan uhripaikalla kiven pylvääksi. Se ilmeisesti on sama kuin myöhempi auringonpylväs.
Aluksi El-jumalalle annettu polttouhri oli oma esikoispoika. Myöhemmin lakiin lisättiin kielto esikoispoikien uhraamisesta, pojat tuli lunastaa. Oman esikoispojan saattoi lunastaa omalla tyttärellä tai muiden ihmisten lapsilla. Vanhan testamentin Tuomarien kirjan kertomuksessa, jossa Jefta uhrasi tyttärensä Herralle. Karthagossa uhrattiin omia lapsia, mutta lapsen saattoi lunastaa muilta kansoilta kaapatulla tai ostetulla lapsella tai eläimellä, mikäli tilanne ei vaatinut merkittävää uhria. Tärkeässä tilanteessa uhrin tuli olla oma lapsi.
Vanhan testamentin mukaan korkeiden paikkojen ja aserakarsikkojen kultti olisi alkanut Israelissa vasta Salomonin ajan jälkeen. Vasta Israelin kuningas Jerobeam olisi rakentanut uhrikukkulatemppeleitä ja uhrasi niissä eläimiä. Arkeologia ei tue tätä käsitystä. Uhritemppeleitä oli Israelissa koko ajan. Jerusalemissa sijainneen Salomonin temppelin olemassaoloa ei ole voitu todistaa. Tiedetään, että Gerizimin vuorella oli vanha uhripaikka ja myöhemmin temppeli.
Uskontoa yritettiin uudistaa Israelissa kuningas Jeehun ja Juudeassa kuningas Hiskian aikana. Juudean kuningas Joosian aikana “löydettiin” uusi lain kirja. Jerusalemin temppelistä tuli ainoa sallittu uhripaikka. Korkeat paikat, pylväät ja aserakarsikot kielletiin. Luultavasti näissä uudistuksissa ei kielletty ihmisuhreja vaan haluttiin vain keskittää uhrikultti Jerusalemin temppeliin. Sitä ennen jokaisella kaupungilla oli ollut oma Baalinsa, eli hieman eri tavalla ymmärretty El- ja Jahvejumalansa. Jerusalemin temppelin alapuolella oli Gai ben-Hinnon, Hinnonin laakso, jossa uhrattiin lapsia polttamalla Tofetissa. Koska uhripaikka oli näin lähellä temppeliä, uhrit hyvin luultavasti annettiin Jahvelle. Vain omien lasten uhraaminen oli laissa kielletty. Heidät tuli lunastaa. Muiden ihmisten lasten uhraamista ei Mooseksen laissa kielletä.
Profeettojen kirjoissa kielletään omien lasten uhraaminen, tuomitaan palvontamenit korkeilla paikoilla ja aserakarsikoissa, tuomitaan ihmisuhrit ja useassa kohdassa myös eläinuhrit. Pappien temppelipalvelus tarkoitti juuri uhrimenoja, joten ei ole mahdollista, että papit olisivat hyväksyneet profeetalliset kirjat, joiden mukaan Jumala ei halua eläinuhreja. Tiedetään, että saddukeukset ja samarialaiset hylkäsivät profeettojen kirjat. Profeettojen käskyt ja kiellot eivät vaikuttaneet Jeesuksen ajan temppelipalvelukseen.
Tärkeimmät profeetalliset kirjat, Jesaja ja Jeremias, editoitiin vasta persialaisaikana: molemmat kertovat Kyyroksesta. Eräitä profeettojen kirjoja pidetään vanhoina, mutta luultavasti niitäkään ei pidetty pyhinä teksteinä ennen Ensimmäisen temppelin tuhoa – profeetta hyväksyttiin oikeaksi profeetaksi vain jos profetia toteutui.
Vanha israelilainen uskonto säilyi Egyptissä Norsusaaren juutalaisyhteisössä. Jeremias kertoo kuinka juutalaiset pakenivat Egyptiin Ensimmäisen temppelin tuhon jälkeen, mutta Norsusaaren yhteisö saattaa olla vanhempi ja syntynyt jo Israelin kuningaskunnan kukistuttua. Norsusaaren yhteisön uskonto oli monijumalaista sekauskontoa, jossa palvottiin El-jumalaa ja hänen vaimoaan Anatia. Norsusaarella oli temppeli, jossa suoritettiin uhreja. Ympäröivät asukkaat tuhosivat temppeli ja se rakennettiin uudestaan, mutta temppelissä ei enää uhrattu. Temppeli lakkasi toimimasta noin vuonna 400 eKr.
Israelissa elää edelleen pieni samarialaisyhteisö. He polveutuvat Israelin kuningaskunnan asukkaista. Heillä oli temppeli Gerizimin vuorella aina siihen asti kun kuningas Johannes Hyrkanus tuhosi sen vuonna 128 eKr. He edelleen uhraavat eläimiä Gerizimin vuorella Mooseksen lain mukaan.
Mikä oli samarialaisten uskonto ennen Gerizimin temppelin hävittämistä? Varmuudella sitä ei tiedetä, mutta vihjeen saa samarialaisten pyhästä kirjasta. Samarialaisten ainoa pyhä kirja on Pentateuk, viisi Mooseksen kirjaa. Kirjassa on noin 6000 pientä eroa juutalaisten Tooraan. Samarialaisten Pentateukin erot Tooraan ovat usein samanlaisia käännösvirheitä kuin kreikankielisessä Septuagintassa. Septuagintan vanhimmat osat käännettiin kolmannella vuosisadalla eKr ja työ saattiin päätökseen 132 eKr. Tästä on päätelty, että Samariaisten Penteteuk-käännös on saatu valmiiksi vuonna 122 eKr. Samarialaisten Pentateukissa on vain yksi olennainen ero Tooraan: Pentateukin mukaan oikea Jumalan palvontapaikka on Gerizimin vuori. Kaikessa muussa Pentateuk muistuttaa saddukeusten oppia. Kuten saddukeukset, myös samarialaiset hylkäsivät profeettojen kirjat ja kuolleiden ylösnousun. Saddukeusten ja samarialaisten oppi muistuttaa myös keskiaikaisten karaiittien oppia.
Samarialaisten Pentateuk on siis melkein sama kuin juutalaisten Toora, mutta Toora on kirjoitettu Persiassa ja Esra toi sen Israeliin vasta vuonna 444 eKr. Siitä voi päätellä, että ennen vuotta 122 eKr samarialaisten oppi ei ollut Pentateukin mukainen, vaan Johannes Hyrkanos pakotti heidät ottamaan käyttöön Pentateukin.
Tarkemman kuvan samarialaisten uskonnosta ennen vuotta 122 eKr saa tutkimalla samarialaisuudesta ennen tätä vuonna nousseita lahkoja. Samarialaisuudesta nousi kaksi lahkoa, dositheolaiset ja sabuælaiset. Dositheos eli Dusis mainitaan ensimmäisenä, joka kielsi profeetat. Dositheoksen mainitaan tunteneen Johannes Kastajan ja hän saattoi olla gnostilaisuuden isänä mainitun Simon Maguksen opettaja. Toinen lahko, sabuælaiset, muistuttaa nimeltään Koraanissa mainittuja sabaelaisia. Iranissa vieläkin mandealaisia. Heidän perinteensä mukaan he ovat israelilaisia, jotka pakenivat itään juutalaissotien aikoihin. He kunnioittavat Johannes Kastajaa profeettana ja hylkäävät Jeesuksen. Mandealaisuus lasketaan gnostikkaan. Se voi olla kehittynyt dositheolaisuudesta tai sabuælaisuudesta tai molempien yhdistelmänä. Koraanin mukaan sabaelaiset olivat kirjan kansa. Mandealaisilla oli pyhä kirja, mutta se on kadonnut. On esitetty, että sabaelaisten pyhä kirja saattoi olla Raamatun psalmit, mutta yhtä hyvin se saattoi olla juutalaisgnostinen teos.
Siis, samarialaisten alkuperäinen uskonto, oli juutalaista gnostilaisuutta ja siihen kuului magiaa, jota Simon Magus harjoitti. Samalla samarialaisten alkuperäisen uskonnon täytyi olla myöhäisempi versio Ensimmäisen temppelin aikaisesta uskonnosta ja samanlaista kuin Egyptin Norsusaarella harjoitettu uskonto.
Oliko varhainen juutalaiskristillisyys samanlaista?
Uudesta testamentista löytyy vain lyhyitä mainintoja. Jeesus piirsi ympyrän maahan – se voi olla taikaympyrä. Apostolien teoissa kerrotaan samarialaisesta noidasta nimeltä Simon Magus ja kerrotaan, että juutalaiset toivat Paavalin eteen poltettavaksi kalliita noitakirjojaan. Uskontoon siis kuului magiaa.
Alkuperäiseen uskontoon kuului kertomus Aabrahamista, jota Jumala käski uhraamaan esikoispoikansa Iisakin. Kertomus sisältää El-jumalan palvonnan keskeisen myytin. Mooseksen lakiin lisättiin säädös, joka kielsi uhraamasta omia poikia ja vaati, että heidät tulee lunastaa. Kertomusta muutettiin: Aabraham ei uhrannut Iisakkia. Iisak lunastettiin, mutta jonkun toisen oli kuoltava. Kertomuksessa se toinen on vuohi. Toinen Mooseksen kirja 13:15 vaatii lunastatamaan esikoisen, mutta se ei selitä millä pojat tulee lunastaa.
Alussa esikoispojan saattoi lunastaa vaikka tytöllä, mutta säädöstä tiukennettiin: omien lapsien uhraaminen kiellettiin kokonaan. Silti vain esikoispojat tuli lunastaa, ei muita lapsia, mikä osoittaa, että lasten uhraamisen perusta oli Vanhaa testamenttia vanhempi kanaanilaisen uskonnon käsky esikoispoikien uhraamisesta Jumalalle.
Rabbiinisessa juutalaisuudessa tulkitaan, että esikoispojat lunastetaan rahalla, koska eksoduksen aikaan pojat lunastettiin Leevin heimolla ja rahalla (4. Moos 3:46). Tällainen tulkinta ei tietenkään ole voinut kelvata millekään mammonaa saatanana pitävälle messiaaniselle lahkolle. Kristinuskossa lunastusuhri on Jeesuksen veri, ei raha. Mooseksen laki sanoo, että veressä on lunastus. Lunastus vaatii veriuhrin, joko ihmisen tai eläimen, ainakin tärkeässä tilanteessa ja suuressa taiassa.
Mooseksen laki, 3. Moos 27, antaa uhrien arvoja listatessaan arvon myös ihmiselle. Kohdan voi luonnollisimmalla tavalla (oikeastaan ainoalla tavalla) tulkita siten, että kyseessä on ihmisuhrin arvo. Joosuan valloituksien yhteydessä voitettuja kaupunkeja pyhitetään Jumalalle ja sillä tarkoitetaan asukkaiden tappamista. Jumala vaatii tappamaan viholliskaupungin miehet, naiset, lapset ja eläimet, kaikki tulee tuhota.
On siis varmaa, että alkuperäisimmässä israelilaisten uskonnossa on uhrattu ihmisiä El- ja Jahvejumalalle. Omia lapsia uhrattiin siihen asti kun se kiellettiin. Muiden kansojen ihmisiä on uhrattu ainakin Joosuan aikoihin asti.
Kymmenessä käskyssä kielletään tappamasta, mutta käsky ei ollut katogorinen tappamisen kielto. Oli sallitua tappaa sodassa ja tietyistä rikoksista Mooseksen laki langetti kuolemantuomion: oli sallittua ja jopa vaadittua tappaa kuolemaantuomittu. Mooseksen laissa ei kielletty muiden kansojen lasten uhraamista ja Joosuan aikoina Jumala vaati uhraamaan muiden kansojen miehiä, naisia ja lapsia. Oli täysin Mooseksen lain mukaista lunastaa omat esikoispojat muiden kansojen lapsilla.
Myös veren syöminen liittyy esikoispojan uhraamiseen. Jeesusta, juutalaista messiasta, sanottiin Jumalan ainoaksi pojaksi, siis esikoispojaksi. Messiaan veren syönti ei ole kielletty, koska vain se lunastaa synnit. Mooseksen laki kyllä kieltää veren syömisen, mutta Messias kumoaa lain. Evankeliumeissa Jeesus tosin sanoo, että hän ei ole tullut lakia kumoamaan, mutta Paavali tulkitsee Jeesuksen ensin täyttäneen ja sitten kumonneen lain.
Näin ei ole vain kristinuskossa vaan myös kabbalismissa. Jacob Frank sanoi suoraan tulleensa kumoamaan kaikki lait. Messias siis kumoaa lain. Jakob Frankin sanakokoelmassa, 1069, sanotaan, että Jeesus sai kutsua itseään nimellä Jumalan poika, koska hän kulki tietä. Frank siis ei kieltänyt Jeesuksen messiaanisuutta. Kabbalismin mukaan Messias syntyy monta kertaa. Ilmeisesti eräät kabbalistit hyväksyivät Jeesuksen yhdeksi taivaallisen Messiaan jälleensyntymäksi, vaikkakin toisella tavalla kuin kristityt.
Miksi kanaanilaisten uskonnossa uhrattiin esikoispojat? Yhdessä sumerilaisessa kertomuksessa syyksi esitetään se, että Nooan tulvan syynä oli väestön liikakasvu ja sen jälkeen Kanaanin maassa aloitettiin lasten uhraaminen. Tätä ei pidä tulkita siten, että lasten uhraamisen tarkoitus oli väestönkasvun rajoittaminen. On totta, että metsästäjä-keräilijät tappavat osan lapsista ja se rajoittaa väestönkasvua, mutta syy lasten tappamiseen on, että ryhmän liikkuvuus säilyy. Samalla tavalla metsästäjä-keräilijät tappoivat tai ajoivat pois myös vanhukset, usein myös hylätyt vaimot, sairaat ja muuten vain poikkeavat. Syy ei koskaan tietoisesti ollut väestön kasvun rajoittaminen, niin ei myöskään voinut olla Kanaanin maan asukkailla. Jos päämäärä olisi ollut väestön rajoittaminen, he olisivat tappaneet heikoimpia lapsia ja tyttöjä, ei esikoispoikaa. Esikoispoika oli kallein lapsi ja syy uhraamiseen oli jumalien vihan tyynnyttäminen. Shuruppakin tulva ymmärrettiin jumalten vihaksi, viha tuli tyynnyttää.
Metsästäjä-keräilijät tyypillisesti eivät uhraa eläimiä tai ihmisiä. Eläinuhrit ovat aina kesytettyjä eläimiä ja ne kuuluvat uhraavan yhteisön omaisuuteen. Villit eläimet eivät kuulu ihmisille vaan metsän hengille, joten villejä eläimiä ei voi antaa uhreina muille jumalille. Todisteet siitä, että metsästäjä-keräilijät olisivat uhranneet ihmisiä, ovat heikot. Arkeologiassa on viime vuosina
tehty löytöjä, jotka saattavat osoittaa, että 27.000 vuotta sitten Euroopan paleoliittisella kivikaudella olisi uhrattu ihmisiä, mutta tulkinta ei ole mitenkään selvä. Metsästäjä-keräilijät murhasivat ihmisiä eri syistä, ei voida päätellä, että ihmiset olisi annettu uhreina jumalille.
Eläinuhrit ja ihmisuhrit kuuluvat maanviljelys- ja karjanhoitoyhteiskuntien tapoihin. Ei tiedetä mistä uhraamistapa on syntynyt. Teorioita on monta. Yksi uskottavimmista on, että se on alkanut maanviljelyksestä. Siemen haudataan maahan ja se antaa uuden sadon. Jos siemen ei kuole, se ei voi antaa satoa. Simen uhrataan sadon jumalalla ja uhrin tulee olla paras siemen, jotta viljalajike paranee. Tällainen tapa on täytynyt olla käytössä, koska viljalajikkeet ovat kehittyneet villeistä alkumuodoista. Maanviljelysyhteiskunta on voinut yleistää säännön eläimiin ja ihmisiin. Sääntö on tullut muotoon: paras tulee uhrata, jotta saadaan hyvä sato.
Eläinjalostus alkoi kauan maanviljelyksen alun jälkeen. Eläinjalostuksessa tulee hävittää huonot ja jättää eloon hyvät. Periaate sopii dualistisiin uskontoihin, joissa ajatellaan, että hyvä ja paha ovat seurausta hyvistä ja pahoista siemenistä. Sadonkorjuun aikaan tulee hävittää paha ja valita hyvä. Zarathustralaisuudessa, essealaisuudessa, varhaisessa kristinuskossa ja monessa muussa Lähi-Idän uskonnossa ihmiset jaetaan Valon lapsiin ja Pimeyden lapsiin. Lopun aika on sadonkorjuun aikaa. Silloin karsitaan jyvät akanoista ja kansa puhdistetaan pahasta. Periaate on tietenkin täysin väärä, mikäli sitä sovelletaan moraaliseen hyvään ja pahaan. Hyvällä ja pahalla ei ole geneettistä syytä. Eläinjalostuksessa hyvä ja paha tarkoittaa toivottuja ja haitallisia ominaisuuksia ja periaate toimii varsin hyvin. Luonnollisesti sitä voi soveltaa myös kasvinjalostuksessa, mutta luultavasti ajattelutavan alkuperä on eläinjalostus. Eläinjalostuksessa ei ole mitään järkisyytä uhrata parasta, kasvijalostuksessa on, mikäli uhraaminen ymmärretään maahan hautaamisena.
Esikoispoikien uhraaminen on niin poikkeava tapa, että sen taustalla täytyy olla jokin poikkeava tilanne. Vanhan testamentin mukaan israelilaiset olivat 400 vuotta Egyptissä ja loppuajan orjina. Arkeologit eivät ole löytäneet mitään todisteita tästä, mutta on totta, että Egypti hallitsi Kanaanin maata noin 400 vuotta: Ahmose I:n ajoista aina 1200-luvulle eKr. Ahmose I:n aika on siirretty Theran purkauksen ajoituksen vuoksi hieman aiemmaksi. Hän saattoi hallita jo vuonna 1600 eKr. Vanhan testamentin Daavidin mallina saattaa olla Thutmose III. Jos näin oli, egyptiläiset saattoivat vaatia kanaanin maan asukkailta esikoispoikien uhrauksen, koska se pitää orjakansat heikkoina.
Kanaanin maan toinen riitti, pyhä seksi pyhien lehtojen alla, ei kaipaa selitystä. Se on tyypillinen hedelmällisyysriitti. Kristinuskoon tätä riittiä ei tullut. Sabbatealaisuudessa ja frankismissa riitti säilyi. Näiltä lahkoilta riitti siirtyi vapaamuurariuteen, jossa syntyi seksimagiaa harjoittavia looseja. Kun nämä loosit olivat saaneet liikaa negatiivistä huomiota julkisuudessa, seksimagia siirrettiin vapaamuurariudesta ruusuristiläisiin salaseuroihin.
Kabbala jaetaan teoreettiseen kabbalaan ja käytännölliseen kabbalaan. Käytännöllistä kabbalaa jo käsittelimme. Katsotaan lyhyesti teoreettista kabbalaa.
Christian Knorr von Rosenroth käänsi 1600-luvun lopulla Zoharin tärkeimmät kirjat ja muutaman Isaac Lurian kirjoituksen latinaksi, kokoelmaksi nimeltä Kabbala Denudata. Rosenrothin mielestä kabbalistisen elämänpuun kolmen ylimmän solmu eli sefirotin ryhmä, Makroprosopus, tarkoitti kolmiyhteistä Jumalaa, Pyhää kolminaisuutta, kabbalistinen Adam Kadmon oli Jeesus, sefirot Tiferethiin kuuluu syntien lunastus uhrikuolemalla. Sefirot Malkuth on Jeesuksen morsian, seurakunta.Yhtäläisyydet alkuaikojen juutalaiskristillisyyden ja kabbalan välillä ovat ilmeiset. Samoin on usein pantu merkille samankaltaisuudet kabbalismin ja gnostiikan kanssa.
Rosenrothin kabbalan käännös synnytti kristityn kabbalismin, jossa tärkein päämäärä oli käännyttää juutalaisia kristinuskoon osoittamalla, että heidän omissa kirjoituksissaan puhutaan Jeesuksesta. Martinismi oli tämän kehityksen tulos. Sabbatealaisten ja frankistien kannalta tällainen tulkinta oli oikein, joskin puutteellinen, sillä Sabbatai Zevi oli Messiah ben David ja Jeesus vain Messiah ben Josef. Hasidismin perustaja Israel Ba’al Shem Tov ei nähnyt liitäntää kristinuskoon ja nykyään erotellaan kabbalismi ja kristitty kabbalismi. A. E. Waite, okkultisti ja kristitty kabbalisti, näki kabbalan merkityksen juutalaisille siinä, että heidän tulisi valmistautua pitkään matkaan, paluuseen kotimaahansa: martinistit ja kabbalistiset vapaamuurarit tulkitsivat kabbalan sionistisesti. Juutalaiset tuli palauttaa Palestiinaan.
Zohar syntyi 1200-luvulla Espanjassa ja sen kirjoittajana usein pidetää Moses ben Shem Tov de Leonia. Silti Zoharin opetukset perustuvat vanhempaan traditioon. Zoharin teksti on vaikeasti tulkittavissa. Lähtökohtana ovat Vanhan testamentin kirjoitukset, joiden salaista merkitystä on yritetty selvittää neljällä menetelmällä. Yksi menetelmä oli laskea yhteen sanojen kirjainten lukuarvot – hepreassa jokaisella kirjaimella on myös lukuarvo. Sana voitiin korvata toisella sanalla, jolla oli sama lukuarvo. Näin lauseen salainen merkitys paljastui. Toinen menetelmä oli hajottaa sana kirjaimiinsa ja etsiä sanat, joissa nämä kirjaimet ovat alkukirjaimena. Sanan salainen merkitys saatiin lukemalla näin muodostettu lause. Kaksi jäljellä olevaa menetelmää eivät ole jo mainittuja parempia. Selvästi näillä menetelmillä voi löytää lähes mitä vain salaisia merkityksiä mistä vain tekstistä.
Menetelmien puutteet eivät silti tarkoita, että Vanhassa testamentissa ei olisi salaisia merkityksiä. Siellä on muutama merkitys, jotka Raamatun editoijat ovat tahallaan sinne sijoittaneet. Hepreankielisten Mooseksen kirjojen ensimmäisten sanojen alkukirjaimet antavat Jumalan nimen. Se ei varmasti ole sattumaa. Vanhassa testamentissa on myös Babylonian nimi salattuna juutalaisten käyttämällä alkeellisella salakirjoitusmenetelmällä.
Näitä tahallisia salaisia merkityksiä ei ole löydetty montaa. Zoharisteja kiinnosti erityisesti Jumalan lausumattoman nimen salainen merkitys. Nimessä on neljä kirjainta: YHVH. Zoharistit tulkitsivat kirjaimet seuraavasti: Y on hepreassa maskuliininen kirjain ja H on feminiininen kirjain. Y tarkoittaa korkeinta Jumalaa ja H hänen naispuolista vastinettaan, Shekinahia. Shekinah on Vanhassa testamentissa jumalan asunto, kuten temppeli, mutta kabbalassa pikemminkin Pyhä Henki, Jumalan Henki. V on maskuliininen kirjain ja tarkoittaa alempaa Jumalaa ja H on hänen naispuolinen kumppaninsa. Kristillisen kabbalismin termeillä V on Poika, joka on syntynyt Y:n ja H:n liitosta, viimeinen H on Pojan, Messiaan, sisar ja morsian.
Kabbalismissa nähdään ajanlaskun alun platonismin vaikutusta. Kyseistä platonismin vaihetta sanotaa joskus uusplatonismiksi, joskus keskiplatonismiksi. Platon itse eli kolme-neljä sataa vuotta aiemmin. Keskiplatonistit vaikuttivat ajanlaskun alussa ja uusplatonisteiksi kutsutaan uuden ajan eurooppalaisia platonisteja.
Platonin Jumala oli saavuttamaton. Hän ei luonut maailmaa eikä hän vaikuttanut maailman menoon. Zoharin korkeampi Jumala, Markoprosopus, Pitkä naama, vastaa Platonin Jumalaa. Alempi Jumala, Mikroprosopus, Lyhyt naama, vastaa Vanhan testamentin Jumalaa.
Zoharin kirjat Suuren neuvoston kokous eli Idra Rabbi ja Pienen neuvoston kokous eli Idra Zuta kuvaavat oppineiden rabbien kokouksia, joissa rabbit tutkivat jumaluuden rakennetta. Kirjoissa kerrotaan miltä molemmat jumaluudet näyttävät. Osin jumaluuden rakenne selviää suoraan Vanhan testamentin lauseista. Yhdessä kohdassa sanotaan, että Jumala ei nuku ja Jumalan silmä varjelee valittujaan koko ajan. Toisessa kohdissa valitetaan, että Jumala on sulkenut silmänsä. Siitä voi päätellä, että korkeammalla Jumalalla on vain yksi silmä eikä siinä ole silmäluomea, koska tämä Jumala ei nuku. Alemmalla Jumalalla on kaksi silmää ja silmäluomet, koska tämä jumaluus usein sulkee silmänsä kansansa kärsimyksiltä.
Vastaavasti voidaan päätellä, että molemmilla Jumalilla on nenä. Sen perustelevat Vanhan testamentin kohdat, jossa uhrisavun todetaan olevan suloinen tuoksu Jumalalle. Ilman nenää Jumala ei voisi tuoksua tuntea. Alempi Jumala usein kiivastuu ja silloin hänen sieraimistaan tulee tulta ja savua. Silloin alempaa Jumalaa tulee lepytellä uhrisavulla.
Jumaluutta voi tutkia enemmänkin mainittujen kabbalististen menetelmien avulla. Osoittautuu, että molemmilla jumaluuksilla on hiukset ja taidokas, moneen osaan jakautunut parta. On vaikea sanoa mitä hiukset ja parta vastaavat tässä maailmassa ja mitä kyseiset Zoharin kohdat edes tarkoittavat. MacGregor Mathers selittää, että hiusten ja parran osat “selvästi” tarkoittavat ihmisen hyviä ja huonoja töitä, mutta Zoharissa mikään ei ole selvää. Ne liittyvät ainakin siihen, että ääriuskonnolliset juutalaismiehet eivät aja partaansa eivätkä leikkaa hiuksiaan korvien päältä.
Jumaluuden rakenne kuvataan kabbalistisena elämänpuuna, kymmenen sefirotin rakenteena. Sefirot-puu on Zoharia vanhempi kabbalistinen käsite ja se selittää kuinka korkein jumalaluus loi kaiken sanalla, heprean kirjaimilla. Sanoista johdetaan käsitteet, kuten oikeudenmukaisuus ja armo, jotka irtautuivat jumaluudesta. Elämänpuussa on kymmenen sefirotia, käsitettä. Kolme ylintä muodostaa ylemmän jumaluuden, jossa ylin Jumala on kolmikon korkein, mutta hänt ei voi tuntea. Alempi jumaluus muodostuu kuudesta alemmasta sefirotia. Kaikkein alin sefirot vastaa ihmisen maailmaa, fyysistä maailmaa. Puussa on kolme alhaalta ylös johtavaa haaraa. Elämän tarkoitus on nousta keskimmäistä haaraa pitkin yläspäin.
Kabbalistinen sefirot muistuttaa gnostilaisten aieoneja, jotka myös olivat jumaluudesta irronneita käsitteitä. Aieonit olivat myös enkeleitä ja aikakausia. Samantapainen malli on myös zarathustralaisuudessa, jossa korkeimmasta jumaluudesta, Ahura Mazdasta, irtautuu käsitteet, jotka ilmenevät korkeimpina enkeleinä ja jumaluuden osina.