Costobarus oli Herodes Suuren luotettu mies, joka meni naimisiin Herodoksen sisaren Salomen kanssa. Costobar ben Antipater oli luultavasti oli tämän Costobaruksen pojanpoika. Mikäli niin oli, Costobarilla ja Salomolla oli kaksi lasta: Berenice ja Antipater. Tämä Berenice oli Herodiaan äiti. Antipaterin poikia olisivat Saul ja Costobar. Tämä Saul oli siis Herodiaan serkku ja Herodiaan tyttären Salomen poika, pikku Herodian, oli hänen sukulaisensa ja heimolaisensa.
Kyseinen Saul joutui piiritykseen ja pakeni, hän myös käyttäytyi Uuden testamentin Saulin tavoin. Pääongelma tässä Robert Eisenmanin teoriassa (James, the Brother of Jesus ja Eisenmanin www-sivut) on, että Saul, Costobarin veli, eli vielä Ensimmäisen juutalaissodan aikana, kun taas Paavalin sanotaan kuolleen Roomassa vuonna 64, mutta ehkä vain Paavali kuoli ja Saul heräsi taas henkiin.
Ei tämä riitä Eisenmanin teorian todistukseksi!
Täytyy todeta, ettei Paavalia ole näillä päättelyillä kiistatta tunnistettu Sauliksi, Costobarin veljeksi. Paavalilla oli läheiset suhteet moniin korkea-arvoisiin, mutta sen hän itsekin kertoo muistellessaan aikaansa Saulina. Vielä Paavalinakin hän keskusteli kuningas Herodes Agrippa II:n kanssa ja vaati keisarin Neron tapaamista. Tällä tavalla asiaa ei voi todistaa.
Ehkä Eisenmanin teorian Paavalista voi todistaa muuten.
Pidetään lähtökohtana sitä oletusta, että Jeesuksen aikoina Herodes Agrippa I suunnitteli nousevansa Messiaaksi, jumalkuninkaaksi, ja Jeesuksen messiaaninen tehtävä liittyi tähän hankkeeseen. Tätä lähtokohtaa on edellä todisteltu sukupuilla ja muilla tavoin. Se vaikuttaa varsin uskottavalta.
Jeesus ennusti, että hänen opetuslapsiaan vainottaisiin. Opetuslasten vainoaminen kuului ennustuksiin ja jokaisen ennustuksen tuli toteutua. Ensimmäinen heidän vainoajansa oli hämmästyttävää kullä juuri Saulus. Evankeliumien mukaan fariseukset varoittivat Jeesusta siitä, että ylipapit ja Herodoksen tukijat yrittivät tappaa hänet. Saulus ei ollut papistoa, siis hän oli Herodeksen tukija. Saulus täytti profetian Jeesuksen opetuslasten vainosta, sitten hän kääntyi ja levitti evankeliumia ei-juutalaisille.
Profetioiden mukaan evankeliumia tuli saarnata ei-juutalaisille. Paavali täytti taas profetian. Myös kapinan vuoksi tämä profetia tuli täyttää: jos taivaalla olisi näkynyt komeetta ja messiaaniset juutalaiset olisivat nousseet pyhään sotaan, jonka päämääränä ei ollut vain Juudean itsenäisyys vaan Balaamin tähtiprofetian lupaama maailman herruus, he tarvitsivat tukea Juudean ulkopuolelta.
Lopuksi Paavali halusi tavata Neron, vaikka ilmeisesti olisi voinut päästä vapaaksi. Apostolin teoissa ei kerrota tapasiko Paavali Neron ja mitä he puhuivat, mutta Rooman palon jälkeen Nero syytti kristittyjä, ristiinnaulitsi heitä ja sytytti palamaan. Kristityt nostettiin maasta odottamaan Jeesuksen paluuta ja taidolliset loistivat kuin soihdut. Paavali lupasi kristityille, että heidät nostettaisiin maasta Jeesusta vastaanottamaan. Kristittyjen tuli seurata Jeesusta kärsimysten tiellä. Heillä oli pääsy Taivaaseen vain uhrin kautta, nousta uhrisavuna taivaalle.
Paavali siis toteutti profetioita ja sai aikaan kristittyjen vainon. Se sopii hyvin siihen, että Paavali olisi Herodoksen sukua tai ainakin hyvin lähellä sitä, mutta hän ei olisi ollut roomalaismyönteinen vaan tukenut Herodes Agrippa I:n hanketta. Luultavasti Paavali ei tehnyt sitä tietoisesti. Hän kääntyi kristinuskoon aidosti, mutta häntä ohjailtiin. Muunnellussa muodossa Eisenmanin teoria Paavalista on uskottava. Paavali ei ollut roomalainen agentti, mutta yhteydet Herodes Agrippaan ovat olemassa.
Muiden tutkijoiden selvittämä sukupuiden salaliittoteoria jatkuu Paavalista muihin kristinuskossa tunnettuihin henkilöihin. Katsotaan saadaanko näihin spekulaatioihin uutta valoa Agrippa I:n kuningashankkeen kautta:
Herodiaan tytttärellä Salomella ja Chalcian Aristobuluksella oli Herodeksen lisäksi kaksi lasta: Agrippa ja Aristobulus. Kyseinen Aristobulus saattaa olla Britannian Aristobulus, joka kuoli vuonna 99 Glastonburyssa.
Glastonburyssa on legenda siitä kuinka Joosef arimatialainen toi Graalin Englantiin. Legenda voi liittyä Britannian Aristobulukseen. Legendan Joosef arimatialainen myös löytyy. Chalcian Aristobuluksen äiti oli Mariamne, jonka äiti Olympia oli Herodes Suuren tytär. Olympia meni naimisiin Joosef ben Joosefin kanssa. Hän oli Herodos Suuren veljen Joosefin poika. Legendan Joosef arimatialainen saattoi olla tämä Joosef ben Joosef.
Se ei välttämättä tarkoita, että evankeliumin mainitsema Joosef arimatialainen olisi ollut Joosef ben Joosef. Legendassa on voitu yhdistää kaksi eri henkilöä. Evankeliumin Joosef arimatialainen oli Suuren Neuvoston jäsen. Herodes Suuren veljen poika oli edomilainen. Häntä tuskin olisi kelpuutettu juutalaiseksi rabbiksi.
Mitä nämä ihmiset Englannissa tekivät?
Siihen on esitetty selitys. Herod Agrippa I karkoitti Chalcian Herodoksen Ranskaan. Mahdollisesti hänen sisarensa Olympias ja tämän mies Joosef ben Joosef sekä Mariamne II ja muita myös lähtivät Ranskaan ja jotkut heistä jatkoivat Englantiin. Perheiden jäsenten joukossa oli Jeesuksen opetuslapsia. Pyhä Graali, jonka Joosef arimatialainen toi Glastonburyyn, saattoi olla yksinkertaisesti vain kristinusko, jonka Joosef ben Joosefin jälkeläinen Britannian Aristobulus toi Englantiin. Apostolin tekojen kertomus seitsemästäkymmenestä opetuslapsesta, jotka lähetettiin kaikkialle maailmaan julistamaan evankeliumia, on varmaankin oikea.
Kuten Paavalin tapauksessa, näitäkään vain sukupuista johdettuja yhteyksiä ei voi todistaa. Sukupuista päättelemisen ongelma on, että ei ole uskottavaa, että alkukristityt löytyisivät Josefus Flaviuksen kirjojen henkilöistä. Jos perusteluun lisätään se, että Jeesuksen messiaaninen tehtävä oli osa Herodes Agrippa I:n kuninkuushanketta, tilanne muuttuu. Agrippa I:n tukijat olivat kaikki korkea-arvoisia ja useimmat heistä varmaan mainitaan Josefuksen kirjoissa. Etelä-Ranskassa on legenda Maria Magdaleenasta, joka saapui sinne tyttären kanssa. Taustalla voi olla jokin aito perinne. Mariamne II, tai hänen tyttärentyttärensä Salome, saattoi paeta Juudeasta Ranskaan muuttaneiden Herodosten luo. Herodesten ja hasmonialaisten kuninkaiden jälkeläisten suku saattoi säilyä Euroopassa jonkin aikaa. Varmana voi pitää sitä, että Jeesuksen suku sammui tai katosi ajanlaskun toisella vuosisadalla. Jeesuksen liikkeen taustalla toimineiden seloottien ja essealaisten rippeet tuhottiin juutalaissodissa. Juutalaiskristittyjen yhteisö Jerusalemissa säilyi Kolmanteen juutalaissotaan, Bar Kochban kapinaan, asti. Sen jälkeen Jerusalemin kirkko oli ei-juutalaisten kristittyjen seurakunta. Juutalaiskristittyjä, eboiniitteja, eli vielä Muhammedin aikana Arabian niemimaalla, Punaisen Meren rannalla. Muhammed sai tietonsa kristinuskosta sukulaiseltaan, joka oli eboniittipappi. Sitten hekin katosivat historiasta.
Lupasimme perusteluita Herodes Agrippa I:n messiaanisille suunnitelmille. Toistaiseksi perusteluna on Jeesuksen sukupuu evankeliumeissa ja Agrippa I:n historia. Lisäperustelu löytyy Torinon käärinliinasta. Liina osoittaa, että Jeesuksen opetuslasten lisäksi oli olemassa toinenkin ryhmä. Tämä ryhmä oli vastuussa siitä, että Jeesuksen täyttämät profetiat toteutuivat.
Kuolleen herättäminen oli yksi Messiaan tunnusteoista. Kuolleen herääminen eloon ei ole juutalaisessa magiassa mitenkään yllättävää. Keskiajan kabbalistit väittivät osaavansa herättää kuolleen. Abramelinin kirjassa, käytännön kabbalimin perinnettä mukailevassa keskiaikaisessa noitakirjassa, kerrotaan loitsusta, jolla kuollut herätetään. Herätetty kuollut ei elä kauaa, mutta voi esimerkiksi kirjoittaa testamentin, jonka kuollut unohti eläessään laatia. Luonnollisesti taikatemppu perustui näyttelijään.
Evankeliumien mukaan Jeesus herätti kuolleista Luukkaan evankeliumin mukaan Nainin lesken pojan ja Jairuksen tyttären. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus herätti Lasaruksen, vaikka Luukkaassa (Luuk 16:19-31) itse Aabraham vakuuttaa, että Lasarusta ei herätetä kuolleista. Näistä ihmeistä ei ole muita todisteita kuin evankeliumien sanat ja Vanhan testamentin kertomukset, joissa profeetta Elias herätti kuolleen.
Sen sijaan Jeesuksen ylösnousemuksesta on aineellinen todiste: Torinon käärinliina. Se on ainoa tutkittavissa oleva todiste Jeesuksen ihmeestä. Vanhassa Testamentissa ei selvästi sanota, että Messiaan tulisi nousta kuolleista, mutta on riittävästi syytä uskoa, että ajanlaskun alussa profetiat tulkittiin siten, että Messiaan tuli kuolla ja herätä kuolleista. Evankeliumit kertovat, että Jeesus oli eläessään luvannut heräävänsä kuolleista. Kristinuskon myöhäisemmästä kehityksestä tiedetään, että Jeesuksen uskottiin heränneen kuolleista.
Torinon käärinliinaa on tutkittu kauan, eikä sitä vieläkään ole todistettu sen enempää väärennökseksi kuin aidoksikaan. Vuonna 1988 tehty käärinliinan radiohiiliajoitus keskiajalle on tieteellisin menetelmin osoitettu virheelliseksi, mutta kaikki tutkijat eivät tätäkään tulosta hyväksy. Viimeisimmät tulokset tukevat sitä käsitystä, että käärinliina ei ole keskiaikainen väärennös: vuonna 2016 osoitettiin, että käärinliina ja kasvoliina kuuluvat samalle ruumiille ja 2015 osoitettiin, että vanhimmat käärinliinaa koskettaneiden ihmisten DNA-jäljet kuuluvat intialaisille. Se sopii legendaan, jonka mukaan Tuomas tai Thaddeus julisti kristiunuskoa Intiassa. Tulos ei luontevasti sovi teoriaan Torinon käärinliinasta keskiaikaisena eurooppalaisena väärennöksenä.
Tiede ei ole löytänyt menetelmää, jolla liinan kuva on syntynyt. Mikään verraten tavallinen luonnollinen prosessi ei sitä ole tuottanut – sen verran kymmenien vuosien tutkimuksen jälkeen uskaltaa sanoa.
Tutkimus on lähes kokonaan keskittynyt selvittämään kysymystä onko käärinliina keskiaikainen väärennös vai ajanlaskun ajoilta. Nykyiset tulokset tukevat jälkimmäistä vaihtoehtoa. Käärinliina voi hyvin olla aito evankeliumien mainitsema Jeesuksen käärinliina. Tästä ei seuraa se, että liina todistaisi aidon ihmeen tapahtuneen. Liinan kuvaama mies voi olla Jeesus, mutta kuvan syntymekanismin ei tarvitse olla ihme.
Tai, mitä tarkoittaa ihme? Mitä se tarkoitti ajanlaskun alussa?
Yksi viime aikainen teoria on, että kuva syntyi vuoden 33 jKr maanjäristyksen aiheuttaman neutronisäteilyn seurauksena. Tämä neutronisäteily olisi sotkenut vuoden 1988 radiohiiliajoituksen ja jollain tuntemattomalla tavalla painanut kankaaseen kuvan. Tämä olisi periaatteessa luonnollinen prosessi, mutta äärimmäisen harvinainen.
Sellainen tapahtuma olisi ihme. Miehen odotetaan heräävän kuolleista. Mies lupaa heräävänsä kuolleista. Sattumalta tapahtuu suuri maanjäristys, joka ainoana maanjäristyksena tunnetussa historissa synnyttää kuvan kankaaseen ja juuri tämän miehen kuvan. Se olisi liian onnekas sattuma ja laskettavissa ihmeeksi.
Sekä todellinen luonnonlakeja rikkova ihme että hyvin harvinainen luonnonilmiö, joka sattui juuri tämän miehen kohdalle, täytyy laskea ihmeeksi. Vihaa sattumaa, kuten Leif GW Perssonin ihmepoliisi sanoo.
Ihmeen vaihtoehto on ihmisten tahallinen toiminta: sen ajan ihmiset käyttivät meille tuntematonta menetelmää, joka synnytti käärinliinan kuvan. Emme tiedä käytettyä menetelmää, mutta ei ole mikään ihme, että olisi jotain jota emme tiedä.
Menetelmän tunteminen ei edes ole tärkeää. Riittää todeta, että jos kuva ei syntynyt ihmeellä niin sen tekivät jotkut ihmiset. Olivatko nämä ihmiset Jeesuksen opetuslapset? Tuskin, eivät ainakaan kaikki opetuslapset. Monet opetuslapset kuolivat marttyyrina. He uskoivat Jeesuksen ylösnousemukseen. Siis oli myös jokin toinen ryhmä. Siihen ryhmään kuuluivat Jeesusta hautaamassa olleet Joosef arimatialainen ja Nikodeemus.
Tämä riittää toisen ryhmän olemassaolon osoittamiseen.
On toki mahdollista tässäkin kirjoituksessa ehdottaa jotain menetelmää, jolla käärinliinan kuva on syntynyt, mutta samalla on myönnettävä, että tiede ei ole vielä löytänyt mitään menetelmää, joka tuottaa samanlaisen kuvan. Alla ehdotettu menetelmä ei ole tarkistettu eikä se luultavasti sellaisenaan toimi.
Sen verran tiedetään, että kuvan on luonut voimakas säteily.
Yksinkertaisin vaihtehto on lämpösäteily. Jerusalemin temppelin alla oli Ben Hinnonin laakso ja siellä Helvetti, Gehenna. Jeesuksen aikaan Gehenna oli roskien ja rikollisten ruumiiden polttopaikka Ben Hinnonin laaksossa, paikassa jossa aiemmin oli Topfet, jossa uhrattiin lapsia polttamalla. Jeesus kuoli rikollisena. Ruumis ehkä vietiin Gai Ben Hinnoniin. Ehkä ruumista kuumennettiin antamatta liekkien koskettaa sitä. Kuuma ruumis jätti merkit käärinliinaan ja sen jälkeen ruumis poltettiin. Tämä olisi yksinkertaisin selitys kuvalle, mutta väitetään, että säteily ei ole lämpöä. Kuvan synnyttämiseen riittävä lämpö olisi kärventänyt kangasta, mutta kankaassa ei ole palojälkiä.
Etsitään toinen säteilyn lähde. Neutronisäteiystä ei tiedetä voiko se synnyttää kuvaa, mutta ultravioletti valosta tiedetään, että se voi synnyttää aivan samanlaisia jälkiä kuin käärinliinassa nähdään. Oletetaan, että säteily oli voimakasta ultraviolettia valoa ja että kuva on syntynyt samalla tavalla kuin kangas tai paperi vaalenee auringossa.
Valo ei tule ruumiin sisältä: ruumis ei ole muuttunut säteilyksi. Jos niin olisi, ruumiin paksummat kohdat olisivat kirkkaimpia eikä kuvassa olisi selviä ulkoisia kasvon- ja kehonpiirteitä. Kuva muistuttaisi röngenkuvaa. Käärinliinan kuva esittää ruumiin pinnalla näkyviä piirteitä. Valo tulee ruumiin pinnalta.
Jos valo tulisi ruumiin pinnan päältä, niin se ei antaisi kuvaa ruumiin haavoista ja selän ruoskanjäljistä. Mitään ultraviolettisäteilyä lähettävää pulveria ei ole sively ruumiin päälle. Ruumiin pinta ei tunnetusti luontaisesti säteile voimakasta ultraviolettia valoa. Valo siis heijastuu ruumiin pinnalta.
Kuva ei ole tavallisella tavalla tehty valokuva. Tavallisessa valokuvassa valo heijastuu kohteesta, taittuu linssin tai reiän kautta, ja synnyttää kuvan filmille. Kohteen täytyy tässä järjestelyssä olla verraten kaukana linssistä tai reiästä. Filmillä näkyvät vaaleammat ja tummemmat kohdat vastaavat valaistuksen eroja kohteen eri kohdissa. Ne eivät vastaa kohteen etäisyyttä filmistä: kohteen kaikki pisteethän ovat lähes samalla etäisyydellä filmistä verrattuna koko etäisyyteen filmin ja kohteen välillä.
Käärinliinassa taas vaaleammat kohteet ovat lähimpänä kangasta, tummemmat kohteet kauempana. Tästä seuraa, että käärinliinan kuvasta voi työstää kolmiulotteisen kuvan kohteesta, mutta valokuvasta ei saa kolmiulotteista kuvaa. Kyseinen seikka osoittaa, että valo ei taitu linssin tai reiän kautta. Valo tulee kohteeseen hyvin läheltä, ilmeisesti kankaan reikien läpi.
Tiedetään, että käärinliinan kangas ei ole tiivis vaan päästää valoa läpi. Kankaan reikien kautta tuleva valo valaisee ruumista, ruumis heijastaa valoa takaisinpäin, valo vaikuttaa kankaan sisäpinnan niihin kohtiin, jotka ovat jääneet kuitujen varjoon.
Joko heijastuneen valon täytyy olla hyvin voimakasta, tai kuvan syntyminen vaatii kemikaaleja kuten valokuvauksessa. Kankaan sisäpinnalla hyvin mahdollisesti oli ainakin hieman valoherkkiä kemikaaleja. Jeesuksen hautaamisessa käytettiin evankeliumin mukaan suuri määrä mirhaa ja aloeta. Aloe on käytössä valokuvauksessa kiinnikkeenä ja mirhakin reagoi valoon.
Jo vuonna 1977 käärinliinaa tutkinut STRUP-ryhmä ehdotti tällaista syntymekanismia. Heillä ultravioletin valon lähteena oli aurinko. Ruumis olisi kääritty liinaan ja sitä olisi pidetty ulkona auringossa. Teoria ei ole saanut kannatusta. Kukaan ei ole saanut luotua vastaavaa kuvaa auringonvalolla ja näillä aineilla. Ehkä kukaan ei ole kokeillut, todennäköisemmin kankaan läpi siivilöitynyt auringonvalo on liian heikkoa.
Jos ajatellaan muuta ultravioletin valon lähdettä kuin aurinkoa, niin vaihtoehtoja ei ole montaa. Käärinliinan kuvan kaltaisen kuitujen värjäyksen voi tuottaa ultravioletin valon pulssilla, tehokkaalla uv-laserilla. Ajanlaskun alun ihmisillä ei taatusti ollut uv-lasereita, mutta myös magnesiumpulverin polttaminen tuottaa varsin lyhyen valopulssin. Palava magnesium on yksi hyvin harvoista mahdollisista kyseentulevista aineista, joka tuottaa voimakasta uv-valoa. Voimakkaimmat taajuudet ovat 279.5, 280.3 ja 285.2 nm, mutta säteilyssä on myös kohtalaisen voimakkaita taajuuksia alueella 102.6-175.3 nm. Laserkokeissa on osoitettu, että 193 nm taajuinen lyhyt pulssi tuottaa samanlaisen kellervän värin ja 308 nm taajuus hieman ruskeamman. Ultravioletin valon pulssilla käsiteltyyn kankaaseen ei heti synny kuvaa, vaan kankaan täytyy vanhentua. Kuva syntyy samalla tavalla kuin paperi tai kangas kellastuu – tietenkin, koska kellastumisen syy on auringon uv-valo. Kokeissa kangasta vanhennettiin keinotekoisesti kuumentamalla. Se vanhentamiskeino oli varmasti mahdollinen ajanlaskun alussakin.
Pieni ongelma on, että magnesiumin valmistus keksittiin vasta 1800-luvulla – ainakaan sellaisesta menetelmästä ei ole tietoja. Tämä ei välttämättä ole vakava ongelma, koska taikurit eivät mielellään paljasta menetelmiään. Magnesiumin valmistaminen oli periaatteessa täysin mahdollista ajanlaskun alun tekniikalla. Silloin tunnettiin magnesiumoksidi, jota löytyy puhtaana esimerkiksi Kreikasta. Aine kuului alkemistien tykotarpeisiin. On myös varmaa, että hyviä damaskos-miekkoja valmistavat syyrialaiset tunsivat ferrosilikaatin. Sitä syntyy kuumennettaessa rautaa kvartsihiekassa. Jauhamalla ja sekoittamalla magnesiumoksidia ja ferrosilikaattia saadaan pulveria, jonka kuumentaminen tuhanteen asteeseen suljetussa tilassa, vaikka suljetussa kiviruukussa, johtaa vapaan magnesiumin irtaantumiseen kaasuna. Palkeilla ja hiilellä päästään tuhanteeseen asteeseen. Ruukku pitää jäähdyttää nopeasti vedessä, jotta magnesium ei ehdi palautua magnesiumoksidiksi. Tuloksena on taikapulveria, joka syttyessään synnyttää suuren valkeuden. On ehkä mielenkiintoista todeta, että Bysantilla oli salainen ase, kreikkalainen tuli. Sen koostumusta ei ole koskaan selvitetty, mutta aine paloi vedessäkin, aivan kuin magnesium. Itä-Rooman keisari Konstantinus Suuri valitsi kristinuskon valtio uskonnoksi, vaikkei itse siihen kääntynyt. Hän uskoi voittavansa sodan kristinuskon avulla. Ehkä hän sai vastineeksi kreikkalaisen tulen valmistusmenetelmän.
Ajatellaan hautaa, jossa ruumis on peitetty käärinliinalla ja haudassa välähtää hyvin kirkas valo. Osa valosta läpäisee liinan kuteen pienet reiät. Jokainen reikä toimii valon lähteenä ja valaisee ruumista. Ruumiista valo heijastuu takaisin kankaaseen. Pään takana osa valosta heijastuu vielä haudan seinästä kankaaseen ja luo heikon varjokuvan kankaan toiselle puolelle. Kangas ei syty palamaan, koska polttavan kuuma magnesumliekki on riittävän kaukana.
Ruumis nostettiin ilmaan tukirakenteella. Ehkä ruumis oli pystyasennossa. Kangas pingoitettiin ruumiin päälle, mutta se ei koskettanut ruumista. Hautauksessa käytetyt voiteet, aloe ja mirhami, toimittivat valokuvaemulsion tehtävää, mutta ovat kauan sitten haihtuneet näkymättömiin.
Ehkä kuvan valmistustekniikka ei ollut juuri tämä, mutta ellei kuvaa luonut ihme niin sen loivat ihmiset jollain tavalla.
Kuollut kohotetaan kirkkauteen. Lopuksi ruumis poltetaan. Polttouhri nousee taivaaseen suloisena tuoksuna.
Ylösnousemusrituaali. Onko se mahdollinen? Kristinuskon alkuvuosisatojen gnostikoilla oli morsiushuoneen sakramentti. Ei tiedetä mikä tämä sakramentti oli, mutta siihen liittyi kirkas valo. Rituaalissa ihmisen sielu liittyi enkeliinsa, sielu liittyi kuvaansa. Sana kuva voi viitata siihen, että rituaalissa syntyi kuva kankaaseen. Paavalin kristityt eivät tätä sakramenttia tunteneet.
Jeesuksen hautasivat Joosef arimatialainen ja Nikodeemus. Joosef ariamatilainen oli fariseus, Suuren Neuvoston jäsen, rikas mies ja salakristitty. Hänestä ei tiedetä enempää. Nikodeemus tunnetaan paremmin: hän oli Nakdymos ben Gurion, yksi kolmesta Jerusalemin rikkaimmasta miehestä, suuri hyväntekijä. Talmudissa on kertomuksia useista ihmeitä tehneistä fariseuksista, Nikodeemus oli yksi ihmeidentekijöistä. Talmud kertoo, että hän lainasi eräältä roomalaiselta vesiastioita luvaten palauttaa ne vedellä täytettynä ennen auringon laskua. Hän lainasi astiat antaakseen vettä pyhiinvaeltajille. Nikodeemus rukoili sadetta ja illan suussa sade täytti vesiastiat. Määräaika oli mennyt umpeen, mutta Nikodeemus rukoili aurinkoa siirtymään taaksepäin ja se siirtyi. On varsin paljastavaa, että Jeesusta oli hautaamassa ihmeidentekijänä tunnettu Rabbi Nikodeemus.
Kirkas valo tavataan myös kertomuksessa Paavalin kääntymisestä kristinuskoon. Paavali näki kirkaan valon. Hän uskoi nähneensä ylösnousseen Jeesuksen ja halusi kuolla marttyyrina Jeesuksen tavoin. Kertomuksen mukaan Paavali sokeutui useaksi päiväksi. Sokeutuminen on tavallinen seuraus voimakkaasta ultraviolettivalosta. Paavali myös kuuli äänen, mutta hänen seuralaisensa eivät kuulleet ääntä, tai he eivät nähneet valoa mutta kuulivat äänen, jomminkummin päin. Jos Paavali todella näki kirkkaan valon, eikä se ollut todellinen ihme vaan magnesiumvälähdys, niin seuralaisten täytyi olla juonessa mukana. Paavali piti saada lopettamaan messiaanisten juutalaisten vainoaminen ja siihen tekaistiin ihme.
Paavali sai myös tehtävän. Hänen tuli levittää oppia pakanoiden parissa. Jaakob Oikeamielinen vaati Paavalia keräämään pakanakristyiltä raha-avustuksia Jerusalemin köyhille. Köyhät oli sekä essealaisten että juutalaiskristittyjen itsestään käyttämä nimitys. Kirjeissään seurakunnille Paavali aina pyytää lahjaa. Jos raha meni vuonna 66 jKr alkaneen juutalaissodan valmisteluun, sitä luonnollisesti tarvittiin kipeästi. Pakanaseurakuntien velvollisuus oli antaa auliisti.
Paavali ei koskaan tavannut Jeesusta ja hän kertoo, ettei kukaan Jeesuksen opeslapsista opettanut hänelle mitään. Hän sai oppinsa suoraan ylösnousseelta Jeesukselta. Silti Paavalin opetukset ovat lähellä Jeesuksen opetuksia evankeliumeissa. Tiettyjä eroja niissä on ja Paavali väittää omaa oppiaan oikeaksi. Nämä seikat sopivat hyvin ajatukseen valosta magnesiumvälähdyksenä ja äänestä jonkun Jeesuksen oppilaan äänenä, eikä esimerkiksi Paavalin näkemästä harhanäystä tai Paavalin keksimästä tarinasta. Paavali todella uskoi saaneensa oppinsa suoraan Jeesukselta. Mikään Paavalin kirjeissä ei osoita, että hän olisi ollut harhanäkyjä näkevä mystikko, eikä myöskään kyyninen huijari. Paavali tosin pyytää aina lahjaa, mutta sitä häneltä vaati Jaakob Oikeamielinen.